Isäntä soittti mulle tänä aamuna, että äitinsä on tulossa lapsenvahdiksi. Venla on poikimassa!!! Navettahaalari oli ennätysajassa päällä ja turvakumpparit jalassa. Odotin ikkunassa anopin auton tuloa, kuin kuuta nousevaa!!! Kun auto tuli pihaan, olin samassa ulkona: kamera kaulassa ja koivet potkurilla. Ohi kiitäessäni huikkasin vaan anopille, että vauvat on syöneet ja ovat sittereissään. En ole ikinä lasketellut tuota mäkeä navetalle potkurilla sellaista kyytiä, kuin tänään. Pois alta risut ja männynkävyt!

Isäntä kaiveli navettaan tultuani ketjuja vasikan jalkoihin laitettavaksi. (Asiaan vihkiytymättömille tiedoksi, että sillä on tarkoitus auttaa emää poikimisessa.) Sorkat näkyy jo:

Ketjut paikoilleen:

Pää syntyy:

Etujalat:

Hei, minä synnyin!

Emän vaativa tehtävä alkaa nyt:

Venla hyppäsi heti sorkilleen ja alkoi luuttuamaan vasikkaansa:

Minulla on hieno selkäkuvio:

 

Enkö olekin soma!!!

Niin, minä olen lehmävasikka <3 !!!

Harjasin Venlulskan huolellisesti poikimisen jälkeen ja pyyhin vetimet liasta, mikäli vasikka haluaa ja pääsee syömään. Olen niin onnellinen tuosta lehmävassukasta, että voisin nauraa ja itkeä yhtäaikaa ja niin teenkin!!!