Tottakai Venlan vasikan nimi oli jo valmiina. Tässä poseeraa emä Venla ja Vasikka Eepos:

Venlaa ei kuulkaas ollut mitenkään helppo lypsää. Uhrasin mielelläni lomittajan sorkkien alle. Katselin kunnioittavasti matkan päästä, miten sorkka viuhtoi tasaisesti vetimiä pestessä.  Vasikka oli ehtinyt jo käydä kuppaamassa toisen takasen tyhjiin. Kun tarjosin sille lisämaitoa, oli se jo valmiiksi ähkyssä. Maito oli mahdottoman hyvännäköistä.