Itseoikeutetusti Wäinö aloittaa kissapostaukset.

Wäinö alias "Wäiski, Wäinömöinen, Wänni"

Wäinö syntyi 30.04.1996 perheeseen, johon kuului emokissa, neljä pentua ja kaksi urosta. Toiset pennut olivat väreiltään: musta-valkoinen, punaraitainen ja kirjava. Wäinön emo oli täsmälleen Wäinön näköinen. Sillä Wäinöllä oli nuorena pään päällä muutama musta pilkku. Wäinö on paljastassuinen kaupunkilainen. 

Wäinö tuli minulle 8-viikkoisena, eli aivan liian nuorena.

(Kissan luovutusikähän on 12 viikkoa. Sinne asti pieni kisu tarvitsee emäänsä. Typerät ihmiset vain haluavat päästä pennuista eroon. Pennut jaellaan maailmalle ilmaiseksi, ihan minkälaisiin koteihin hyvänsä. Niin ja emää  tehtailutetaan pennuilla jatkuvasti. MIKSI ihmiset eivät leikkauta narttujaan ja uroksiaan? Siksikö, että se maksaa? Sitten ei pidä hankkia koko kissaa!)

Wäinö on perusluonteeltaan kiltti. Se ei ole koskaan käynyt käteen, ei raapinut eikä muutenkaan vahingoittanut. Se poistuu paikalta, mikäli lapset nujuttavat sitä kovakouraisesti. Se on silti lauman itseoikeutettu johtaja. Nuoret kissat eivät haasta sitä. Wäinö laittaa kukkoilijat heti järjestykseen, pelkkä sähähdys riittää.Wäinön eläinlääkäri huokaisi viime kerralla :"Kumpa kaikki kissapotilaat käyttäytyisivät, kuin Wäinö!", kun Wäinö vain ojensi tassunsa verinäytteen ottoa varten.

Wäinö on myös elämästä nautiskelija. Se rakastaa ruokaa ja hyviä köllimispaikkoja. Nyt iän myötä se ei lähde ensimmäisenä syötyään ulos, vaan rojahtaa jonnekkin mukavaan paikkaan aamupäiväunille. Se on myös erittäin taitava varastamaan ihmisen ruoat. Napun vieressä penkillä on hyvä istua, sillä Nappu auliisti jakelee kissalle ruokansa. Se myös hivuttautuu penkillä viereen, jos pöydässä on leikkeleitä. Katsot hetkeksi muualle ja *naps*! Sekunnin sadasosassa ovat leivältäsi hävinneet täytteet. Jos pöydässä on kalapuikkoja se koettaa varastaa niitä lautaselta, vaikka vahtisitkin evätäsi ja yleensä vielä onnistuu siinä.

Wäinön lempiherkkua ovat: kaikenlainen kala, kalapuikot (joissa nyt kalaa ei ole kuin nimessä), keitetty peruna ja kinkut=leikkeleet. Kissanruoat kyllä kelpaa myös. Wäinön syöpöttelyä on kuitenkin rajoitettava. Se saa neljä pientä annosta ruokaa päivässä. Sillä on diabetes. Neljä yksikköä insuliina pistetään aamuin - illoin.Wäinö on niin rutinoitut pistämiseen, ettei se osaa syödä, ennenkuin piikki on annettu. Piikittäminen ei ole vaikeaa siksi, että kissa purisi. Vaan siksi että se kerhrää ja puskee kokoajan. 

Wäinö metsästää kyllä. Ennen se kantoi isoja vesimyyrien rötkäleitä, jättiläisrottia ja jopa jäniksiä. Oravat se lahtasi pihapiiristä kaikki. Oravista minä toruin. Vähän aikaa Wäinö näytti katuvalta ja sitten kantoi uuden oravan. Nykyisin Wäinö tuo hiiriä, rottia, myyriä ja lintuja. Jotta kyllä taidot ovat tallella edelleen.

Lempipuuhaa ulkona, etenkin kesällä on kuitenkin aitan rapulla makoilu -auringossa. Wäinön valkoinen turkki ei kuumene edes paahtavassa auringossa. Se siis voi makoilla huoletta auringon alla tuntikausia.

 

Wäinö on saanut leikkisyytensä takaisin lääkityksen myötä. Kissanmintulla terästetyt leluhiiret ovat parasta. Muistampa kerran, kun ostin (vuosia sitten) kuivattua kissanminttua pussillisen, tarkoituksena laittaa sitä kangashiirien sisään. En ehtinyt nostaa pussia kaappiin, kun Wäinö oli repinyt pussin auki ja levittänyt koko pussillisen mattoon ja omaan turkkiinsa. Kissa itse katsoi viattomana ja ihankuin olisi ollut humalassa. Siivo oli kyllä aivan kauhea. Iso työ oli saada herran turkista mintut pois, saati matosta sitten.

Wäinö on leikattu. Sillä en halua, että se juoksee kylillä astumassa narttuja. Tai saa sukupuolitauteja ja levittelee niitä nartuille. Kissa pysyy myös paremmin pihapiirissä, eikä tappele kylillä toisten kattien kanssa.

Wäinö saa myös rokotukset ajallaan. Niin, kissat pitää myös rokottaa. Niin ihmeellisen vaikeata kuin se toisille ihmisille tuntuu olevan käsittää.Myös madotukset annan vähintään neljä kertaa vuodessa.

Kissasta on siis paljon kuluja. Minä hoidan oman kissani sairaudet, niin pitkälle kuin se on mahdollista, vaikka se maksaakin. Vasta sitten, kun eläin kärsii eikä sillä ole elämänhalua, se pääsee ansaitusti kissojen taivaaseen. Kissa ei ole lelu. Ken itselleen lemmikin ottaa, ottaa myös vastuun eläimen elämästä.