Vinku alias "Vinksu, Kinkku, Paperipaino, Puntus"

Vinku on syntynyt 27.07.2002 Maalla, tästä noin 15km päässä. Vinkun emo oli pitkäkarvainen. Isästä ei tietoa. Pentuja oli epämääräinen lukumäärä.Vinku luovutettiin todella liian aikaiseen, se oli vain 6viikkoa vanha. No, ellen minä olisi ottanut sitä joku muu olisi. Isäntäperhe väitti, että se on sisäsiisti ja osaa syödä jo kupilta. Ja kissan viikset!! Ensimmäisenä meille tultuaan se pissasi sohvalle, eikä tiennyt miten syödään. Hiekkalaatikolle se oppi onneksi heti ja isot kissat opettivat sen syömään lautaselta. Siihen aikaan Wäinön kaverina meillä oli Candy, vuotta vanhempi narttu kuin Wäinö.

Wäinö ja Candy ensin murjottivat kun tuli pentu taloon, mutta ottivat sen pian tassujensa suojaan. Isot kissat opettivat Vinkun jopa metsästämään seuraavana kesänä.  Candy toi myyriä, joilla Vinku sitten harjoitteli ja Wäinö toi sisiliskoja. Katsoi aikansa, kun Vinku leikki niillä ja otti sitten ja söi liskot.

Vinkun turkki on aavistuksen pitempikarvainen. Se siis näyttää läskiltä, mutta ei ole. Vinku painaa ihanteelliset kolme kiloa, juuri sopivasti tyttökissalle.

Vinku on luonteeltaan aivan eri maata kuin Wäinö. Vinkussa on särmiä. Se ei epäröi antaa kynsistä tai hampaista, jos ei itseä miellytä. Se on myös kova kurisemaan, se ei siis nau´u koskaan. Vinku on sylikissa, mutta vain jos se tulee itse. Silloin se asettuu mieleiseen asentoon ja makaisi sylissä vaikka maailman tappiin asti.

Lempipaikka on ehdottomasti työhuoneen pöytä ja mieluusti vielä kaikkien rojujen päällä. Myös ruokapöydälle kovasti koittaa parkkeerata, mutta sieltä tulee lähdöt.  Siinä missä Wäinö vetää sapuskat lautaselta vaivihkaa, Vinku varastaa ne röyhkeästi. Se ei odota, että katsot muualle. Se nappaa ne nenäsi edestä.

Vinku on myös erittäin ahkera ulkoilija. Se haluaa ulos säällä, kuin säällä. Vaikka olisi miten kova pakkanen, Vinku on menossa ulos. Ellei laske, se alkaa raapia ovea ja pitää mekkalaa. Siitä syystä siltä kerran paleltui korvan päät ja toinen putosi pois.

Se on kuvassa tuo vasemman puoleinen korva, toinen jäi lurpalleen. Mutta minkäs teet, kun kissa haluaa väen väkisin ulos. Öitä en anna kissojen olla ulkona. Ne ovat yöt sisällä jo petojenkin takia. Tässä kuljeksii talviaikaan ilveksiä ja ompa nähty susiakin. 

Vinkulla on pajalla ja hallissa oma "seisova pöytä". Sillä on vakio rotankolo. Sieltä se yhtenä kesänä kantoi kolme rotanpoikaa päivässä ja pisteli ne poskeensa. Taisi siitä perheestä tulla loppu kerralla. Vintiltäkin Vinku kantaa herkkupaloja. Se listii myös myyrät pihasta. Keväisin tuossa vieressä olevalla pellolla juoksee jäniksiä ja ruskoita. Vinku jahtaa niitäkin, oikein vihapäissä. Jänöt juoksee karvaiset kintut vilkkaen pakoon.

Vinkukin on leikattu. Minulla ei ole ollut mitään halua perustaa ei-toivottujen kissanpentujen farmia.

Vinku peri Candyn pois menon jälkeen paikan Wäinön sydämessä. Ne ovat sydänystävät. Wäinö pesee Vinkua ja nahistelee vain sen kanssa. Ja Vinku alistuu aina Wäinölle, se varoo suututtamasta ystäväänsä.Kun Candy kuoli, suri Wäinö sitä viikon. Viikkoon Wäinö ei poistunut lastenhuoneesta, se vain oli siellä. Ei syönyt ei juonut. Se suri. Oikein sydäntä puristi katsoa sitä. Viikon päästä Wäinö tuli luokseni ja kehräsi taas. Pikkuhiljaa Vinku pääsi Wäinön sydämeen ja ne ovat olleet erottamattomat sen jälkeen.

Vinku on rasittava, jos se on pihalla ja haluaisi itse lähteä kävelylle. Siitä ei tule mitään, sillä Vinku lähtee seuraamaan ja alkaa heti valittamaan ,kun  ollaan sen mielestä liian kaukana kotoa. Se valittaa niin kauan  kunnes käännytään takaisin kotiin. Silloin se lähtee kipittämään edellä takaisin. Se lähtee myös seuraamaan koulukkaita, kun he kävelevät kouluun. Kerran joutuivat kantamaan Vinkun takaisin kotiin ja lähtemään uudelleen.   Olempa kerran känyt sienestämässäkin meidän kissojen kanssa. Ne kertakaikkiaan haluavat olla mukana kaikessa ja mieluiten työnjohtajana.