Torttu poiki tänä aamuna yhdeksän päivää etuajassa, aivan varoittamatta umpipuolelle ja tietysti lantakäytävälle. Ja halvaantui sinne. Ei jumankekkula! Lantakonetta ei luonnollisesti ole voinut pitää päällä ja maailma hukkuu p*skaan!!Tässä rouvasta kuva:

Eläinlääkäri kävi heti heittämässä kalkkia suoneen. Mutta rouvapa ei taaskaan nouse. Mielessä väikkyy vielä elävästi viime poikiminen... Olin Mökön kanssa aamupäivällä juottamassa totaalikieltäytyjiä ripulijuomalla, jotta saisivat nestettä koneistoonsa. Entti on hankalin, sillä kun ei ole yhtään minkäänasteisia imuja kärsässään. On laitettava tutti suuhun ja sormet perään. Ja pumpattava tutista neste kitusiin. Eläin kyllä nielee itse. Epistolalla oli jo jotain omatoimisuutta, mutta Emalin sai juottaa samalla tavalla kuin Entin. Tortun vasikka, joka on tietenkin sonni, imi kohtalaisen hyvin sapuskansa. Tässä vasu itse, sen nimi on Eväs:

Iso sonnin rötkäle. Isänsä puolelta veli Emalille ja sai juodakseen Ämpärin maitoa. Ämpäri on Tortun serkun tytär. Monimutkaistako??Jynssäsin eläinlääkäritilassa kaikki vasikoiden juottovehkeet ja siivottiin koko tila Mökön kanssa uuteen uskoon.

Navetasta selvittyämme, otin pihalla vielä muutaman kuvan. Tultiin sisään ja vaihdettiin rytkyt. Tankkaamaan ja kaupalle piti seuraavaksi lähteä. En halunnut jättää tankkaamista myöhemmäksi, kun oli se ratsastamaan lähtökin. Mukaan otin Napun ja Mökön. Ensin tankattiin Voikkari, sillä oli maha tyhjä ja tankkauksen jälkeen, lompakkoni oli tyhjä....  Kaupalle ajettiin kylälle. Nappu työnsi omia ostoskärryjään ja Mökö omiaan. Molemmille lastasin tavaraa kyytiin. Kaupalla tapasin tuttavaemännän, jolta sain korttitilauksen. Lupasin sen olevan valmis huomenna.

Kaupalta kotia tultua soi puhelin. Isäntä soitti, eläinlääkärin olevan tulossa kahdenkymmenen minuutin kuluttua. Tortulle taas kalkkia. Heitettin Mökön kanssa safkat hetulaan ja takaisin navettahaalariin sisälle. Taas lampsimaan alamäkeen. Navetassa etsin nokkapihdit ja narua. Eläinlääkäri tuli ja käpyttelimme Tortun luo. Siellä rouva makasi raatona, tai niin ainakin luulimme. Se nosti kuitenkin sujuvasti päänsä ylös. Toisella puolella elukan naamaa oli "komea" p*skanaamio.  Eläinlääkäri kuunteli pötsiä ja sydäntä sekä mittasi lämmön. Hyvältä vaikutti. Eikun pihdit nokkaan. Helpommin sanottu, kuin tehty! Elukka teki kaikkensa, että olisi mahdollisimman hankalaa. Kalkin valutus oli kyllä maailman vaikeimmasta asennosta. Homma oli tehty, mutta elukkapa ei noussut. Se on itsepäinen friisiläinen, on huomattu jo aijemmin...

Annettiin olla ja mentiin katsomaan vasikoita. Edellä mainitut kolme vasikkaa saivat kukin antibioottikuurin ja Entille tuli lisäksi B-vitamiinia.  Sitten olikin jo kiire navetasta. Ratsastustunti läheni.

Vauhdilla vaatteiden vaihtoon. Heppu määrättiin isännälle kaveriksi työntämään sontaa käytäviltä kuiluun. Heppu käveli navettaan kuin olisi eväät syöty, naama nurin. Nappu ja kaksoset puettiin ja pakattiin Nallen kera autoon. Oli otettava mukaan, anopista ei ole seuraavaan kolmeen-kuuteen kuukauteen mihinkään. Ajettiin tallille ja Nalle jäi Napun kanssa ulos, välillä vauvoja silmäillen.

Minä kopsuttelin edelleen Mammalla, mutta Mökö sai Prinssin. Kyllä oli tytöllä naama kuin naanatalin aurinko. Pikkutytöt eivät olleet ollenkaan tunnilla, vaan olimme edistyneempien kanssa. Seassamme pyöri Riku, Pappa ja Rontti. Ronttia sai varoa oikein tosissaan. Rontti oli hankalalla tuulella. Ratsastajansa sai tehdä kaikkensa, että Rontti olisi käyttäytynyt edes jotenkin siedettävästi. Tehtävät sujuivat kuin "tanssi". Oli minun vuoro näyttää hangon keksiltä.

Niin, se kortti on valmis ja tulossa näytille Taidonnäyte-blogiini.