Anoppi-armas lähti tänään reissuun ja jätti meille autonsa ajettavaksi. Sillä sitten ensin kirkonkylälle isännän asioita hoitelemaan. Nappu ihmetteli mummon autoon noustessa, että missä mummi?

Isännys ja Nappu jättivät minut kaupungilla keskustaan ja häipyivät omille teilleen. Itse poikkasin askartelukauppaan ostelemaan sitä sun tätä. Ja vaihtamaan kuulumisia omistajien kanssa.

Sitten menin valokuvausliikkeeseen. Ensin tein pari kuvacd:tä Mököä varten, sitten ostin yhden muistikortin lahjaksi saamaani kehykseen ja toisen akun kameraani. Sitä akkua olen kaivannut kerran jos toisenkin... 

Tämmönen hiano kehys:

Ohjelmoin kuvan vaihtumaan 10 sekunnin välein. (Heti kättelyssä kuvasin muistikortille usemman kymmenen kuvaa.)

 

Suomalaisesta kirjakaupasta hain tilaamani kirjat. Ja ostin isännän

metsästysseuraa varten tarralabeleita.Täytyy muistaakin kyniä rahat veks.

Tiimarissa tietenkin piti käydä. Joitain kyniä ainakin ostin koululaisia varten. Mökölle lyijytäytekynän.

H&M:stä vitosella hihattoman paidan. Kerrankin itselleni...

Sitten vaan muuten haahuilin torilla.

Se historia. Ensimmäistä kertaa elämässäni tulin kotiin esikalla. Oli oikein ylellinen olo istua korkealla ja katsella maisemia. Tiketti maksoi jotain viis euroa ja rapiat. Oltiin sovittu, että isäntä tulee hakemaan tienhaarasta jos ehtii. Ei näkynyt, joten aloitin kiipeämään ensimmäistä ylämäkeä. Niitä mäkiä ylöspäin on ensin kolme, kunnes ruvetaan pikkuhiljaa viistosti laskeutumaan. Viimeisenä on jyrkkä ja mutkikas alamäki. Pihaan tullessa noustaan se mäki uudelleen ylös. Talohan siis on mäen päällä.

Kotimatkaa tienhaarasta tulee kaksi kilometriä. Normaalisti se ei ole matka, eikä mikään. Mutta nyt joka toisella askeleella vasen nilkka muistutti. Sisulla kotia kohti. Kun oli enää n. puoli kilometriä kotiin, tuli isäntä mutkasta vastaan. Kiipustin kyytiin.