Aamutöiden jälkeen tulin tupaan. Ensin laitoin lääketestin Tunteesta tekeytymään ja vasta sitten heittäydyin kahville.

Pojat lähtivät peittämään  rehusiiloa ex-rengin opastuksella. Isäntäkin sinne avuksi meni.

Minä siinä aloittelin aamuhommia tuvassa. Neiti Aalla oli täyslaidallinen housuissa. Bee hommaili lattialla ja Nappu pyöri jaloissa. Ryhdyin siivoamaan Aan saalista. Tupaan tuli hiljaista, kun Nappukin siitä taisi poikien huoneeseen pyörähtää. Vaihdoin siinä Aan puhtaisiin ja huomasin suussa uuden hampaan. Oikealle ylös oli puhjennut kakkonen. Tuumailin siinä Aalle kun lattialle olin laskemassa sylistäni, että sinusta tulee Hessu Hopo-hammas.

Oli liiankin hiljaista. Päätin mennä poikien huoneeseen katsomaan mitä Nappu siellä oli saanut aikaan. Nappu tulikin vastaan minua ja kiire oli. Ilmiselvästi pahanteossa oli ollut.

Nallen sängyllä oli levällään dödöpullo ja off-hyttyskarkoite. Poikien DS-Nintendo oli auki ja muistikortti oli napattu irti. Otin laitteen käteeni ja muistikortin... sitten silmiini osui vielä jotain hirveämpää!!!!!!! En tiedä minne DS:sä käsistäni lensi.. Nallen reumalääkepurkki oli auki ja tyhjä!!! Ne lääkkeet ovat kuulkaa solumyrkkyjä, joita ei saa edes paljain käsin annostella. Nappasin Napun kainalooni ja vein vessaan. Sormet kurkkuun ja toisella kädellä hakkasin näyttöön 112! Hätäkeskus vastasi ja puolihuutoa karjuin telefooniin mitä oli tapahtunut. Ambulanssi luvattiin laittaa heti. Sitten soitin isännälle ja kun vastasi, latelin suoraa huutoa" TULE TÄNNE JA HETI! SELITÄN KUN TULET! HETI TÄNNE KUULETKO!!" Ja nakkasin luurin kiinni. Onneksi oli vielä siilolla. Annoin selostuksen ja soitin jo anopille joka onneksi oli vattupuskassa laitumen toisella puolella. Anoppi tuli viivana ja sanoin asian vasta kun oli tuvassa.

Ambulanssin tulo tuntui kestävän ikuisuuden, vaikka alle viidentoista minuutin se taisi pihaan tulla. Odottavan aika on todellakin pitkä ja tuskallinen!!

Riensin Nappu ja laukku kainalossa pihalle vastaan. Hyppäsimme kyytiin ja samantien auto pihasta lähti. Valot välkkyen kaupungin rajalle ja siitä pillitkin päällä niin lujaa kuin mahdollista, sairaalaan. Ensihoitaja soitti sairaalaan ja lääkärit olivat valmiina odottamassa. Koetimme matkan aikana kartoittaa montako pilleriä Nappu mahdollisesti oli ottanut. Autot väistivät kiitettävästi ambulanssin tieltä.

Lastentautien poliklinikalle kannoin Napun. Suoraan toiminpidehuoneeseen ja sairaanhoitaja otti tiedot ylös. Kaksi hoitajaa asensi Napulle nenämahaletkun ja sitä kautta laitettiin lääkehiili. Nappu ei nimittäin suostunut ottamaan mitään suun kautta. Labrasta tulivat ottamaan verikokeita ja siihen isikin sitten jo ehti paikalle. Kaameiden kokeiden jälkeen Nappu pääsi isin syliin odottamaan verikokeiden tulosta ja siihen sitten nukahtikin. Ei haitannut, vaikka letku vielä paikoillaan olikin.

Meillä oli onnea.

Mitä jos en olisi käynyt katsomassa Napun hommia poikien huoneessa? Mitä jos Nappu olisikin ottanut lääkkeet ihan salassa tai jopa syöttänyt niitä kaksosille?? Mitä jos Nappu olisi syönyt ne kaikki??

Olin jo nyt säikähtää järjiltäni. Me pääsimme kotiin ja kaikki on onneksi hyvin, me ehdimme ajoissa.

Mutta pidimme Nallelle vakavan, hyvin vakavan puhuttelun. Monta kertaa on puhuttu siitä missä lääkkeet säilytetään. Toivottavasti tämä säikäytti ymmärtämään asian lopullisesti, sillä se että: "en muistanut" ei riitä enää 15-vuotiaan selitykseksi. Se on jo huolimattomuutta.