Eilen starttiin pihasta isäntä, minä, Nalle ja Nappu. Voikkarin keula kohti Kuopiota. Siellä oli tarkoitus katsastaa kakkosautoa.

Menomatkalla kuvasin tämän oudon   taakan:

Ei ihan taida ollla sallittu taakan kiinnitys. Luulen, että poliisit olis pysäyttäny jos olis nähneet. Edes ohitettaessa ei selvinnyt, mikä tuo auton katolla oleva härveli on.

Ei sellaista reissua kesällä, etteivät lehmät tarttuisi kameran etsimeen:

 

Kuskin puoleisesta ikkunasta matkan varrella napattu. (Minä en siis ajanut.) :

 

Tässä aletaan laskeutua Savon sydämeen:

 

Ensin köröteltiin sen ihmevirityksen perässä, sitten karja-auton ja lopulta tukkirekan. Matka ei oikein edistynyt, kun parhaillaan kuuttakymppiä köröteltiin. Oli pakko soittaa matkan varrelta, että myöhästytään vähän.

Tätä kaveria oltiin menossa katsomaan:

Ihan yksityiseltä oltiin ostamassa. Käytiin molemmat koeajolla. Jämäkkä peli. Ja kun tiukan vääntämisen jälkeen hintakin meni kohdilleen, me tämä otettiin.

Lähdimme sitten muodollisuudet hoidettuamme ajamaan kummipoikani luo. Moottoritiellä taivaat aukaisi rajuilma, joka täyttyi aivan tyhjästä. Alkoi satamaan. Harmaa verho laskeutui yllemme. Satasen alueella hikistä kuuttakymppiä uskalsi ajaa. Ei nähnyt kuin kymmenisen metriä eteensä. Piti kytätä melkein nenä tuulilasissa, mistä rampista pitikään nousta ylös. Löytyi se oikea ja suunnistamaan oikeaan osoitteeseen. Onneksi mieleen muistui oikea reitti, en ole sinne montaakaan kertaa ajanut. Nyt ajettiin isännän kanssa perätysten.

Tämä kaveri on kummipoikani: (kuva julkaistu luvalla)

Ja tässä on talon isännän pystit, oli ihan pakko kuvata. Älkää kysykö mistä, en tiedä:

Sithä myö lähettiin kotia kohti. Kahvit toki juotiin, jotta silmä pysyisi kirkkaana paluumatkankin.

Minä ajelin tällä kertaa edessä. Nyt tais sakot tulla. Tietyön kohdalla kamera välähti. Ei auta itku markkinoilla. Oma vika. Minä siellä ratin ja penkin välissä olin. Jännää nähdä millaisen kuvan kamera sai heh...

Tässä vielä omassa pihassa *uusi* auto:

Nuo karseat lisävalot lähtee ihan justiinsa veks. Molemmat inhottiin niitä heti. Vaikka auto on 80-lukulainen, se on jämäkkä peli ja varma mersu. Ei pienestä tutise ja pellit on vielä peltiä, ei paperia. Ei älyttömällä tietotekniikalla pilattu konepellin alunen.

Mersu oli ainoa merkki, jonka hyväksyin ja mersu meille myös tuli.