Vieläkö jaksatte näitä juttuja?

Elukoita olin ottamassa asemalle ennen lypsyä. Venlan tökkäsin ovelasti ensimmäiseksi, tarkoituksena laskea se pois suoraan syöntipuolelle lypsyn alussa. Kuinkas kävikään? Venla nokkelana tyttönä hoksasi, että porttihan on jäänyt rakoselleen. Venla työnsi portin auki ja livahti salamaakin nopeammin karsinakäytävälle. Toiset nohevina perässä. Friisiläinen ei vaan ole yhtä sukkela ja nokkela, vaan lomittaja ehti topata niiden menon. Hän avasi portin ja pakotti elukat syöntipuolelle. Meikällä ei ollut aikaa pestä kumppareita tälläkertaa, vaan singahdin maitohuoneen kautta estämään Venlan meno ruokintapöydälle. Justiinsa ehdin ennen Venlaa!!

Venla jätettiin sitten "kostoksi" ajamatta lypsypuolelle. Sai jäädä syömään. Lomittajan panin lypsämään ja itse painelin pöydälle ja siitä karsinoiden siivoukseen. Karsinoista selvittyäni, hoksasin että lantakuilun edessä oli valtava lantavuori. Isännys sen sanoi siirtävänsä kuiluun, mutta vasta appeenteon jälkeen.

No way! Menin ja työnsin joka ernestin lantakikkareen itse kouruun. Sellasta p*skakasaa ei kyllä jätetä kasvamaan!!

Menin sitten lypsylle kaveriksi ja aloin tottuneesti lypsää toista puolta. Lypsy sujui jouhevasti ja pian oli lääkelehminen vuoro. Vitamiini odotteli kärsivällisesti portin takana, kun viimeistä tankkielukkaa lypsettiin.  Kuiskuttelin sille asemalta vaikka mitä.  Se piti tehdä salaa, sillä Venla seisoi aseman toisessa päässä ja vahti silmä kovana. Se kun on niin mustasukkainen minusta. Otin Vitamiinin pään käsieni väliin ja kupsuttelin. Vitamiini kiitokseksi pusutteli minua ympäri naamaa.  Aivan ihana lehmä, mutta millainen prkle lypsettäväksi...

Jätin lomittajan hommaamaan lypsyn loppuun ja siirryin toimistoon laittamaan mittanäytepurkit valmiiksi. Siinä hommassa ei kauan nokka tuhissut. -Toivottavasti muistin laittaa kaikille purkit-

Lopuksi kuivitin karsinat, sillä isäntä toi pehkupaalin myöhemmin. Eepos otti hepulit uudesta pehkusta ja juoksi mölisten ympäri karsinaa.

Ilmoitin sitten lomittajalle, että toinen puoli on valmis ja otin otsalamppuni. En ehtinyt kuin navetan nurkalle kun, *vips* otin elämäni ilmalennon ja perskosketuksen maapalloon. Vähän aikaa näin *tähtiä*, kunnes hoksasin niiden olevankin lumihiutaleita. P*rseeseen koski aivan eläimellisesti. Sanoin siinä itsekseni; että onneksi on niin paljon läskiä p*rseessä, että mitään ei varmaan mennyt rikki. Ylös vaan ja ylämäkeen.