Täplän noutokyyti pihassa ja elukka ei karsinassa!  Nanosekunnissa haalarissa ja juoksin hakemaan vielä rekisterikortin työhuoneesta. Mökön KÄSKIN mukaan ja lennossa alamäkeen.

Mökö tapansa mukaan hidasteli ja karjaisin että mahanalus jalkoja täyteen, auto on jo navetalla.

Juoksin itse avaamaan lastausovea ja huikkasin miehille, että kestää hetken elukka ei ole karsinassa. Mökön passitin veräjänvahdiksi ja itse syöksyin elukoiden sekaan. Tietenkin se elikko makasi siellä viimeisessä parressa. Jalkaremmit silpasin kintusta ihan lennossa ja ajoin Täplän vauhdilla kohti karsinoita. Portti kiinni toisen innokkaan elikon edestä ja ajamaan Täplä lastaussillalle. Yhtään ei ämpyillyt. Taisi tulla niin isona yllärinä sillekin.

Sitten pesaisin kummparit ja pyyhkäisin toimistoon hakemaan toista korvamerkkiä. Sain kaivaa pohjanmaankautta laatikosta, ennenkuin löytyi. Paperit ja merkki kuskille ja kuittilappu itselle. Aamen... tai niin luulin.

Ehdin nousta ylämäkeen laakasiilojen kohdalle, kun vastaani ajoi seminologi. Jes ja täyskäännös.

Venuksen pyydystin karsinassa kiinni ja se sai mitä sai, suositusten mukaan kuitenkin. Lähdin siementämisen jälkeen avaamaan porttia ja Venus hipsi perästäni ominluvin ja pyörähti muiden sekaan. Omatoimilehmä!

Kello oli puoli kolme. En viitsinyt enää kavuta ylämäkeen, vaan aloittelin hommia. Laittelin maitohuoneen kondikseen.  Soitin tupaan Mökölle mitä pitää tehdä ja menin laittamaan lypsyaseman valmiiksi. Sitten menin pöydälle ja syötin hiehot ja vasikat ja laitoin vedet. Seuraavaksi juotin vasikat. Nyt onkin juotossa vain Eriste ja Ex-Hutsu. Koska lomittajaa ei näkynyt, menin asemalle ja ajattelin ajaa elukoita jo valmiiksi asemalle seisomaan. Sittenpä lomittaja jo kurkistikin ovenraosta.  Kerättiin yhdessä mieluiset lehmät asemalle. Lomittaja lähti pyörittämään p*skamyllyä p*skapömpeliin ja minä ajoin lehmät asemalle. Siitäpä taas samat hommelit ja siirryin vasikkakarsinoiden siivoukseen ja kuivitukseen. Lomittaja työnsi vielä lehmien rehut niiden eteen valmiiksi ja lähti aloittamaan lypsyn. Heti perään sinne minäkin hilpasin.

Mikähän siinä on, että esimerkiksi Ämpäri on herttainen lehmä ja rakastaa silitystä ja rapsutusta, mutta on lypsettäessä oikea p*ru!!? Jalka on sidottava tai saa elämänsä nuijannukutuksen. Lypsy sujui ilman enimpiä kommelluksia. Ukulele kun nyt seisoi viimeisenä, niin sitä ei ahistanut yhtään eikä tarvinnut panna koipea kiinni.

Ihan tappiin asti en ollut, vaan lomittaja sanoi itse tekevänsä loppuun hommat.

Se olikin mukavaa, sillä en ollut ehtinyt syödä mitään sitten aamiaisen ja puoli kuuden aikaan illalla alkoi suoli pitää sellaista maanjäristystä, ettei sitä mikään enää kuunnellut.

Tuvassa imaisin annoksen sapuskaa huiviini ja lähdin Nallen kera autoilemaan kohti hautausmaata. Sinne vein kynttilät  muualle haudattujen osastoon; ukeille ja isälle.