Tulipa taas kevät ja kesä. Reeti kylvi ja karhitsi ohran ja suvirukiin. Teki naurista monta kapanalaa. Olihan torpan aukko ja laajentunut pohjoiseen ja luoteeseen monen tynnyrinalan laajuiseksi. Kourukosken usvat lainehtivat pitkin kantoista ahoa Reetin pellolle saakka. Reeti uskoi, että hänen kylvöksensä ovat nyt turvassa kuura-aamujen turmiolta.

Kesä oli suotuisa, mutta elokuussa tuli hallayö. Silloin tuulenhenki sattui tulemaan idästä päin ja vei kosken suojaisan sumun Mäntyjoen karuilla kankaille. Halla vei suuren osan satoa mennessään.

Nyt Reeti vihdoin katsoi tulleensa voitetuksi. "Tässä paikassa ei menesty maamies", hän päätteli. Jopa ihan katui, että tulikin ryhdyttyä mokomaan paikkaan, jonka mökin ensimmäinen raentaja Ronkaisen Paavo oli tuominnut kelvottomaksi asua.

Muun aherruksen lomassa oli Reeti tehnyt forsmestarin luvalla Suovaaran laelle kauniiseen lepikkölehtoon kasvuisan rantaniityn. Se paikka oli korkealla hallan tavoittamamattomissa. Tosin vielä kauvempana kylästä kuin Kourupuro, mutta "pari virstaa mitään tee, kun vaan saamme olla kesäpakkasilta rauhassa". Näin päätteli Reeti ja Reetin vaimo. "Muutamme nämä rakennukset sinne! Ensi keväänä viimeisillä lumilla se tapahtuu."

Ja se tapahtui. Kun valtion "herra" suostui asiaan, niin kevään lähentyessä Kourupuronpökinät pantiin hajalle. Itse asuttiin saunassa, eikä navettaa voitu purkaa karjan ympäriltä. Muuten kaikki kävi suunnitelmien mukaisesti. Asunto nousi kuten se on Nurmeksen saloilla tuhansia kertoja noussut. Kourupuron Reetistä oli tullut Suovaaran Reeti.

Kynämme ei kykene kertomaan sitä aherruksen paljoutta, jota Reeti ja hänen Agneetta-vaimonsa joutuivat uudessa metsämökissään  suorittamaan. Usein noustiin valveille auringon kanssa kilpaa ja Suovaaran kuljulle se näkyy kesäisenä aamuna sangen varhain. Peltoakin raivattiin melkoinen limpare. Ohra kasvoi kauniisti, peruna kukoisti ja uudisasukkaiden rinnassa kukoistivat uusien toiveiden oraat.

Mutta keskikesä oli kovaa hellettä, joka kesti kauan. Ohra alkoi lakastu, perunanvarret lankesivat maankamaraan. Samaa kyytiä menivät toiveet hyvästä sadosta. Ohrasta saatiin melein tyhjiä kuoria. Peruna ei ollut yhtä närkki, joten potaatteja saatiin kohtalaisesti.

Mutta perunakuoppaa ei ollut. Reeti alkoi sitä kaivamaan. Parin kyynärän päässä tuli eteen kallio. Reeti alkoi kaivamaan toiseen kohtaan. Tulos oli sama koko laella. Reeti kutoi kellarin seinät kivistä ja vuorasi sen päältäpäin lähes sylen vahvuisella turvekerroksella.