Joulukuu kääntyi pohjoisessa eläen. Aamiaisen jälkeen lähdettiin tallustamaan kohti Juusto Kairaa, meijeriä siis. Siellä meillä oli tarjolla luennointia, lounasta ja tutustumista juuston saloihin. Kokoustilojen aulassa meitä tervehti lehmä ja vasikka:

Liekö  alkiovasikka tai adoptiovasikka... meinaan eri rotua.

Linja-auton kujettaja sillä aikaa korjautti autonsa, joka oli eilen illalla alkanut reistaamaan. Auto odotti meitä hotellin pihassa, korjattuna.

Osa hemmoista vaihtoi ryysyt ja lähdettiin autokyydillä hotellilta. Rukalle, Ruka-Safarin tiloissa vaihdettiin haalarit ja kengät. Ja taas linja-autoon. Porotila oli määränpäänä.

Saimme pikakurssin porolla ajosta. Ja jokainen pääsi kokeilemaan. Se ken toisi poron takaisin, eikä eksyisi metsään saisi poroajokortin. Lykkäsin oman kamerani eräälle rouvalle, jolla itselläänkin oli järkkäri ja pyysin kuvaamaan. Muille en kameraani uskonut.

Tässä sitä mennään. Isäntä piti perää ja minä ohjastin:

Ja kuulkaa, meikä pisti poron juoksemaan takaisin. Isäntä jo kauhisteli vieressä, että:" älä, älä!"

Tässä komea sarvikruunu poron kera poseeraa:

 

Kahvit ja pullat meille tarjottiin majalla. Kannattaakseni paikallista yrittäjää, ostin heidän pienestä matkamuistomyymälästä pehmoporon, aika ison. Kolmelle nuorimmalle yhteiseksi tappelun aiheeksi. Se olisi sama tulos, vaikka olisin ostanutkin kaikille oman. He olisivat joka tapauksessa tapelleet siitä yhdestä porosta.

Porokorttimme. En kyllä ymmärrä mistä hyvästä sen isäntä sai.

Me, isännys, minä ja meijerin johtaja jäimme Rukalle ja kaikki loput karkasivat takaisin kylpylään. Johtaja ja isännys menivät hiihtämään. Hui olkoon! Pelkästä katsomisestakin tuli hiki!! Meikä kävi vähän shoppailemassa ja parkkeerasi sitten turvallisesti rinneravintolaan kirjoittelemaan kortteja ja särpimään olutta.

Siis meidän yhteisen historian aikana, en ole koskaan nähnyt isäntää suksilla. Jotta kuvasin sen historillisen hetken todisteeksi jälkipolville.

Tässä kuitenkin pari kuvaa rinteistä:

Yhtään suomenkielistä sanaa en ravintolassa kuullut. Kaikki asiakkaat olivat ulkomaaneläviä.

Tässä yhden hotellin julkisivusta:

Näitä joulukuusia oli useita ympäriinsä:

Paluubussi oli lähdössä vartin yli kuusi, illalla tietenkin. Bussin ovella kuitenkin meille selvisi, että kyyti Tropiikkiin lähtisi vasta tunnin päästä. No way! Tilattiin sitten taksi ja oli aivan extremematka täyden rakon kassa hotellille. Hampaat kelluili suussa ja oli viittävaille vahinko.  Hotellille kurvattuamme, huikkasin toisille että:" se on lähtö NYT!" Ja syöksyin kohti lähintä *hiekkalaatikkoa*. Ei tuo synnyttäneen rakko pidä samalla tavalla kuin parikymppisenä.

Meillä tietenkin oli vielä illallinen edessä. Ja minun matkan virallinen osuus. Valokuvasin pyynnöstä ensin koko revohkan juhlatamineissaan ja sitten pienimuotoisen seremonian. Toivottavasti ei tullut ihan paskat kuvat.