Päivä meni ainakin aivan kanttuvei. Aamulla tunsin niin suurta oksetusta, että piti pitää vessa silmän alla. Anoppi tuli hätiin ja minä raahauduin takasin punkkaan. Silmät kii ja -humps! Herättyäni kello oli kaksi iltapäivällä!  Mutta oksetus oli tiessään. 

Heitin pari voileipää hetulaan ja hilpasin kamera kaulassa navettaan. Sillä Torkku oli yllättäen poikinut yöllä ja mokoma halvautunut perään. Siellä se makasi, kun navettaan kurkistin. Samalla tuli myös lääkäri toistamiseen antamaan kalkkia elukalle. Puolitoista pullollista valutti ja antoi vitamiinipistoksen ja sanoi, että se on nyt elukasta itsestään kiinni, jotta nouseeko. Halvausta ei enää päällä ole.

Eihän se mitään noussut. Kkeles! Vielä silloinkin makasi pitkin pituuttaan, kun lypsyn jälkeen komusin karsinaan sitä käsin lypsämään, sillä pitihän vasikalle sapuskaa saada.

Kaksi litraa sain nyhdettyä ja ne samantien lypsylämpimänä vasikalle juotin. Eipä tarvinnut, kuin pulloa pidellä. Vasikka ahmi ja ryysti herkut paremaan talteen.

Tämä kaveri on kuin Torkun pienoismalli:

Lehmävasikka Kilpisalon Toivosta. Ja nimekseen sai: Erihyväuni.

Pehkuja laittelin karsinoihin ja manasin hangon huonoutta. Menivät anoppi ja ****** vielä kääntämään Torkkua toiselle kyljelle, mutta elukkapa ponnisti ylös! Sen jälkeen ryysti astiansa tyhjäksi ja alkoi syömään. Kyllä tuli hyvä mieli!!

Viettelys-hieholle vielä vitjat kinttuihin laitettiin. Ja katseltiin, kun hieho vihaisena koitti niitä pois potkia. "Ensin viedään sarvet ja nyt vielä tämä!!" :Elukka mulkoili meitä vihaisena, mutta alistui kohtaloonsa.

Elovenan vielä kuvasin, mikäli Kirsi sattuisi käymään kurkkimassa: