Tietöitä piisaa. Suomi on oikea tietöiden luvattu maa...

Mäkinen maisema, mäkiä kyllä piisasikin:

Yöpaikassa asusti kaksi lutuista koiraa:

Lähellä yöpaikkaa asuvat odotusarvoja odottavat nuorsonnit:

Eilen lähdimme sitten ajelemaan kohti Lappeenrantaa. Ennen Kouvolan suuntaan kääntymistä päätimme shoppailla Kärkkäisellä . Iso kauppa, mutta ei mitenkään erityisen halpa.

Napulle pari kivaa palapeliä ja prinsessa-astiat. Nallelle farkut ja kuulokkeet, Mökölle ratsastuspaita ja HIM:n levy. Itselle ratsastuspaita ja -sukat, sekä yksi t-paita nuortenosastolta  .Niin ja vihdoinkin löysin kameralaukun. Sellaisen johon sopii kaikki tykötarpeet ja tilaa jää ylikin:

Sitten matkaan. Kouvolassa satoi jo lunta. Tiet olivat kuitenkin ihan hyvin auratut.

Parin tunnin kuluttua olimme jo Lappeerannassa. Karttojen avulla löysimme hyvin perille. (Niin, siis emme edelleenkään omista navigaattoria.) 

Meitä odotti ruoka. Siispä ensin söimme kupumme täyteen ja sitten seurustelimme. Nappu kutsui isäni leskeä mummiksi ja tämä "uusi mummi" oli erittäin otettu asiasta. Näytin sitten kamerasta kuvia kaksosista ja muitakin kuvia.

Saimme muutamia isäni ostamia tavaroita ja vastalahjaksi minä vein hänelle oman myllymme tuotteita. Olisin vienyt jauhelihaakin, mutta se ei olisi kestänyt monen päivän kuljetusta. Nalle mm. käyttää isäni vanhaa lompakkoa nykyisin.

Kahvien jälkeen lähdimme kotimatkalle.

Keli oli sanalla sanoen kamala. Lunta satoi ja tuuli nostatti lumen seinäksi. Niin ja tietenkin tuli pimeä. Vaihdoimme kuskia, kun matkaa oli kotiin vaille 200 km.

Isäntä pääsi lepäämään keskiriviin ja minä aloitin urakkani. Yhden ainuttakaan aura-autoa ei liikenteessä näkynyt. Välillä vain puolet omasta ajokaistastani oli ajokelvollista. Toisella puolella oli valehtelematta puoli metriä lunta. Ja vastaan tuli koko ajan. Sumuvalot lätkäisin päälle, näkyvyys parani noin 10%:a. Ennen rekan kohtaamista pudotin vauhdin, koska sen jälkeen ei nähnyt mitään. Ei edes sitä, oliko kaista ajokelvollinen. Kun voikkaria luotsaa, saa olla tosi tarkkana. Se on normaalia henkilöautoa leveämpi. Välillä meinasi väkisin viedä penkkaan. Ajourat olivat vain normaali henkilöauton levyiset. En varmaan koskaan ole ollut niin tarkasti keskittynyt ajamiseen säkkipimeässä, vieraalla tiellä ja lumimyrskyssä. Isäntä aikansa nukuttuaan soitti numerotiedustelun kautta tiepiiriin. Kehoitti lämpimästi kuutostielle auraamaan. Koko kuutostie oli häpeällisessä kunnossa. Sentään aika tärkeä väylä etelästä pohjoiseen.

Ensimmäiset aura-autot näimme vasta oman kuntamme tiellä ja meillä ei satanut edes lunta!

Kotiin tultua piti ihan ensiksi pusutella kaksoset, joita oli olllut hirmuinen ikävä!!