Tervehdys täältä Lahden korkeudelta. Kotipihasta päästiin lähtemään noin puoli kymmenen hujakoilla. Keli oli kyllä aivan sieltä. Nalle halusi istua edessä, matkapahoinvointinsa vuoksi ja sen että hänen jalkansa mahtuvat parhaiten suoraksi edessä. Lumi pöllysi ja sitä satoi koko matkan. Minä nukahdin ja nukuin autuaallisesti väsymystä pois Varkauteen asti. Muutaamaa kymmentä kilometriä  vaille Mikkeliä, lumentulo lakkasi kuin seinään. Aurinko paistoi. Mikkelissä pysähdyimme isännän tädin luona. Täti oli laittanut kystä kyllä ja kyllä maistuikin.

Kahvit juotuamme jatkoimme matkaa. Heinola oli seuraava pysähdyspaikka. Kävimme jättämässä jäähyväiset sairaalassa. Oli kyllä mieli maassa sieltä lähtiessä. Jotenkin saimme pidettyä itsemme kasassa autolle asti.

Yöpaikkaan perille päästyämme, kahvit otettiin ihan ensimmäiseksi. Sitten tytöt, Mökö ja ystävänsä valmistautuivat lähtemään tallille. Kuinkas muutenkaan. Ratsastamaan menivät. Se oli varmaan Mökölle tämän reissun kohokohta.

Kuvia otin atuonikkunasta ja täällä talon kahdesta ihanasta koirasta, mutta lisäilen kuvat sitten myöhemmin.