Mersulla hurahutin klinikalle. Sehän kun ei ole aivan tuossa nurkan takana... Menomatkan Wäinö marmatti kopassaan. Laitoin kuljetuskopan apukuskin jalkatilaan, koska apukuskin turvavyö ei yltänyt kopan ympäri. Jalkatilassa koppa oli tiiviisti. Ei heilunut yhtään.

Odotusaulassa iso koira murisi kuuluvasti Wäinölle, mutta kattiapa ei kiinnostanut joutavat rakit.

Ajat olivat tapansa mukaan myöhässä ja ehdin lukea lehden jos toisenkin..

Lääkäri kuunteli ja katseli. Sydän kuunneltiin oikein huolella. Verikokeet otettiin, Wäinöhän ei inahtanutkaan sen aikana. Päinvastoin. Se KEHRÄSI oikein kuuluvasti. Hoitaja sanoi kissan kehräävän epävireisesti. Eli jotain vialla.

Maksa- ja munuaisarvot olivat kohdillaan. Wäinö sai pahoinvointipiikin ja nesteytettiin. Kissaa ei tarvinnut rauhoittaa, vaan tyynesti se alistui vastaanottamaan jälleen kerran neulan.  Wäinön paino oli pudonnut puoli kiloa!! Se kyllä on näkynytkin ja tuntunut. Pahoinvointipillerit saatiin mukaan. Pitänee vaan jotenkin tapella ne kitusiin.

Sokeriarvot lääkäri soittaa minulle huomenna. Luultavasti kyse on sokeriarvoista. Oireet ovat kovin samanlaiset, kuin taudin puhkeamisen aikaan. Tällä kertaa vaan kissa ei ole syönyt eikä juonut. Wäinö on siitä erikoinen diabeetikko, ettei se ole lihava. Toivottavasti tämä korjautuu uudella insuliiniannostuksella.

Kotimatkalla pysähdyin Prismalla ostamaan eläinkaupasta lohiöljyä ja erikoisraksuja. Sellaisia karvakunnonkohottajia. Wäinö nimittäin karisti tutkimuspöydälle kissallisen karvoja...