Sadetta koitteli päälle pudotella, kun kiipustettiin kukin heposensa selkään tallipihassa. Maastoon olivat lähdössä: Riku-Bandi-Liepu-Roi-Viki-Prinssi ja Papparainen. Jälkimmäisillä minä ja Mökö. Ope keikkui Rikun selässä. Tallin takaa hiippailtiin laidunten kautta metsään ja hiekkatielle. Prinssi vanui ja hidasteli mennessä. Tien ylitys sujui mallikkaasti.

Ravipätkät sujuivat mukavasti ja ensimmäinen laukkakin oli rentoa.

Toisessa laukassa Prinssi koetti kokoajan ohittaa edelläni hidastellutta Vikiä. Tosin Vikin ratsastaja piti ohjaksia koko ajan liian tiukalla ja pidätteli ponia syyttä suotta.

Takaisin tullessa Roi ja Liepu olivat vaihtaneet paikkaa, kun Liepu temppusi koko ajan. Lähdettiin laukkaamaan ja Liepu teki stopin. Peruutti ja veti sivuttain. Mielessä välähti, että pitäisi jäädä katsomaan.. mutta Prinssi oli erimieltä. Niinpä kiisimme ohi kuin tuulispäät.

Kun saavutimme toiset, ope huusi pian:" Liepu laukkaa ilman ratsastajaa!!" Käänsimme Mökön kanssa hepat ympäri ja esteeksi eteen. Ope nappasi kopukan kiinni ja kysyin, että menenkö katsomaan. Kehoitti menemään ja pian. Niinpä ensin laukkasin alamäkeen ja lopulta ravasin. Ratsastaja käveli vastaan päätään pidellen. Liepu oli noussut pystyyn ja ratsastaja samassa otti kosketuksen maahan. Pahaksi onneksi pää edellä. Siunattu kypärä ja turvaliivi.Säästyi pahemmalta. Mutta minun omatuntoni soimasi heti. Olisi pitänyt jäädä. 

Ratsastimme sitten rauhallisemmalla temmolla takaisin. Tienylitys sujui taas hyvin, ei Vikikään saanut sätkyjä, kun auto meni ohi.

Tallilla kukin hoiti oman ratsunsa talliin ja riisui varusteet. Minä sanoin opelle, että olen pahoillani tapahtuneesta olisi pitänyt olla paikalla. Mutta ratsastaja itse ei osoittanut sormella. Hän soimasi omia taitojaan. (Niin, ei se opekaan syyttänyt.)

Mahtaavaa silti, vaikka haaveri sattuikin.