Välkettä koetettiin saada asemalle lypsettäväksi. Ensin narut kinttuihin ja ylös. Portti auki ja elukka ulos. Se ei olisi millään halunnut mennä. Jätettiin kuitenkin narut nilkkoihin -varmuuden vuoksi- ja minä kannattelin niitä. Se olikin kuin laahusta olisi kannatellut.  Koominen näky siis.. Kuljetettiin elukkaa pitempää reittiä, kun aseman kautta on paljon hankalampi. Välikäytävälle asti päästiin ja sitten elukka rojahti. Ei kun nylkyttämään elukkaa ylös. Se teki vielä toisen syöksyn. Välkeestä tuli oiva pesäpalloilija, sen verran hyvin on nuo kotipesään syöksyt hallussa. 

Ei auttanut kuin hakea lisää narua ja yrittää lehmää ylös. Tällä kertaa selvittiin seisaalleen asti. Siinä sitä huojuttiin ja minä kannattelin jo kolmea narua. Tuumasin, että pannaan vielä parit lisää ja kaulaan kanssa....ja sitten minä repesin totaalisesti!!! Nauroin niin, että koko navetta raikui. Vesiä piti välillä pyyhkiä silmistä. Anopin kanssa hetki pelkästään naurettiin. Välke vain luimisteli korviaan meille.

Lopulta lähdettiin yrittämään uudelleen nenä tulosuuntaan. Saatiin hoippuva lehmä takaisin karsinaan, josta piti ensin häätää uudet "asukkat" ulos. Lulu ja Ydin olivat salaa hiipineet sinne. Ne suorastaan juoksivat ulos karsinasta ja toiseen päähän navettaa asti. Taas me naurettiin.. Eikä auttanut kuin lypsää elukka käsin.  P****set narut pois kintuista.

Ammu seisoo nyt yön yli karsinassa. Se protestoi kovaäänisesti sinne joutumistaan, sen kakskymmentä kolme ammuuta perätysten ilman hengenvetoa.  Ei Ammu vielä poiji. Luut kiinni ja limat sisällä.

Harmi lähti välitysautoon. Heijaste ei lähtenyt, koska sai ripulin. Uusi vasikka (Välkkeen), on suurempi kuin yli kymmenen päivän ikäinen Heijaste!!