On se mukavaa, kun ei koneelle ehdi kuin yöllä. Päätin kuitenkin tiristää kirjoituksen.

Aamu alkoi kännyn herättäessä 04:45. Olin käskenyt anoppia pysymään lypsyn ajan petissään eli nukkumaan aamulla vähän pidempään. Lypsänyt olin puolen kahdeksan aikaan kaikki. Otin Vekistä ja Lulusta testimaidot. Pesin aseman ja juotin vasikat. Siinäpä anoppikin ilmaantui ovesta sisään. Meillä oli urakkana vielä aamusta korjata lantakoneen vaijeri, joka pamahti eilen. Tai me mitään anopin kanssa korjattu, oltiimpahan viisaan näköisiä vieressä ja koetettiin parhaamme mukaan avustaa.

Yhdessä vaiheessä vetelin vaijeria koneen kelalta, toisten vetäessä kolaa käsipelillä toiseen päähän ja voin sanoa, että ei olisi hyttysen voimilla kelalta purkautunut. Ihan tosissaan sai vetää... Toinen kela oli vielä raskaampi purkaa. Pari tuntia siinä hommassa hulahti. Kello oli jo kymmenen kun tupaan lopulta vääntäydyin, enemmän tai vähemmän sonnalle haisten.

Lähtivät tapansa mukaan puutarhalle. En jaksanut kiskoa lippua salkoon, vettäkin valutti taivaalta ihan kiitettävästi. Olisi vaan roikkunut latvassa märkä rätti...

Veivasin kakun itselleni ja kellään toisella ei takuulla ollut tänään samanlaista kakkua. Tuli oikein itseni näköinen "koristelu" :

Maistui makoisalta.

Sain ruukkuruusun, Napun tekemän kortin ja hyvänolon -lahjakortin.

Lähdettiin koko pesueen voimin anoppilaan. Kahdella autolla. Minä livistin kerrankin mersulla Napun kanssa edeltä, toiset ahtautuivat voikkariin.

Anopille vietiin iso ruukkuruusu ja lahja kortteineen. Nautittiin kystä kyllä ja kotiin poistuttiin pyörimällä. Navetalle piti joutua. Laitettiin Rauha karsinaan, kun utare natisi liitoksistaan. Lääketestin mukaan, molemmat elukat sai tankkiin.  Poistuin takavasemmalle, kun toiset rivilliset olivat lypsyssä.

Tallille livistin Mökön kanssa. Veimme opelle äipänpäivän kunniaksi punaisen ruusun. Tunnille itsensä rapaamaan saapuivat: Riku-Liepu-Roi-Viki ja Prinssi. Mökö Liepulla ja minä Roilla.

Kolmikaarikiemuraa väännettiin ihan urakalla. Roi laiskotteli parhaansa mukaan ja minä annoin sille pohkeita, kuin singeri. Kyllä se sitten liikkuikin liukkaammin. Laukkatehtävässä kaikilla meni enenmmän tai vähemmän penkin alle. Roi nosti oikeassa laukassa lähes joka kerta väärän laukan. Vasta viimeisessä yrityksessä sain sen kuuntelemaan oikeita avuja. Oikea pohje veti jo suonta, kun työskentelin hikipäissäni ponin selässä. Mutta mitään en vaihtaisi. Pitää ruveta ahkerammin pyytämään Roita. Jospa se siitä suttaantuisi...

Kun saavuimme kotiin, salamana vaatteiden vaihto ja taas uudella kokoonpanolla autoihin. Ajoin oman porukkani kanssa ensin ruokkimaan voikkaria huoltikselle ja sitten kohti kaupungin iloja.

Kaupungin mummille annettiin kortti ja lahjat. Kukan olin jo aijemmin viikolla antanut. Erilaisen värinen gerbera:

Taas pämpättiin mahat ähkyn rajoille ja sen yli. Eväinemme sitten starttasimme kotimatkalle. Mummi ovelasti pakkasi herkut mukaamme, säästää omaa vyötärölinjaansa.

Kotona pikkuväen sai kipata nukkumaan ja isommatkin menivät vanavedessä.