Eilen kun saivat siilon peitettyä, menin laittamaan herraväelle saunan tulille. Hiiparehdin sitten kamera kaulassa alamäkeen, toiveissa oli yhyttää eräs jänis joka on ottanut tavoikseen istuksia lietesäiliön nurkilla iltapuhteella. Eihän sitä tietenkään näkynyt. Jatkoin kulkuani suoraan pellolle. Rehut oli sieltä tehty ja sitä pitkin oli helppo astella. Kuten kuvaan kuuluu, Vinku rääkyi perässä.

Kaksi kurkea tallasi pellolla. Ne pitivät minulle konsertin. Niiden laulu kiiri pellon yli järven selälle. Yhtään eivät minua karsastaneet. Lieneevätkö jo todenneet vaarattomaksi kulkiaksi.

Itikoita oli taas ilma sakeana. Taitoin takanani olevasta pajusta oksan ja huiskin enimmät etemmäksi.

Jätin linnut rauhaan ja palasin omia jälkiäni takaisin. Pellolle oli jäänyt aimo kasa niitettyä heinää. Kävin hakemassa rehuvarastosta säkin ja säkitin kaikki korret parempaan talteen.

SItten marssin navetan ovesta sisään ja levittelin saaliini appeen päälle. Ruokintapöydällä alkoi kuhina, rouvat tungeksivat parhaille paikoille.