Kaupungille lähdin Mökön kanssa. Oli hällä pään möyhenykseen aika. Matkalla näin kaksi autoa tien varressa parkissa, molemmin puolin. Satuin vilkaisemaan metsään. Joku piteli hevosta! päitsistä. Oli vissiin karkumatkalla. Onneksi onnellisesti kiinni. Aika vaarallista oli sen ollut toikkaroida tiellä, 100 kh/h nopeusrajoitus...

Saatuani auton parkkiin, meni Mökö omille teilleen ja minä menin valokuvausliikkeeseen. Teetätin yhden kuva-cd:n ja myyjä sääti kameraani. Kerroin mikäs siinä vamitti. Toivottavasti meni sillä. Jos ei, se on pitkä reissu Kameralla maahantuojalle ja kallis paukku.

Sitten menin Tiimariin, jonne mutsikin tuli. Menimme syömään ja siitä katselemaan alealea. Löysin kaksosille päällepantavaa. Ne tulivatkin tarpeeseen!

Henkkamaukkaan tuli sitten Mökökin uuden päänsä kanssa. Sama malli, lyhyempänä vaan.

Maukasta mentiin torin kautta autolle ja piti lähteä ajamaan takaspäin kirkonkylälle. Käytiin ensin meijerillä ja sitten arvauskeskukseen. Koipea piti lähteä näyttämään. Onneksi ei ollut tulehtunut tälläkertaa. Selvisin pelkällä rasvareseptillä. Taas tuli kumpparikieltoa, mutta ilmoitin napakasti että nyt on kyllä ihan pakko vetää ne kumpparit jalkaan. PAKKO! Lekuri kehoitti sitten suojaaman hengittävästi haavan. Sehän me tehdään.

Lekurista ajettiin takaisin kaupunkiin ja tokmannille. Josta ei kuitenkaan löytynyt ja ajettiin Prismaan. Sieltä löytyi, kohtuuhintaiset ratsastushousut Mökölle. Ja Napulle seuraavan koon takki.

Jäätelöllä vielä kahvilassa karjotettiin hetki, sitten vieltiin mutsi keskustaan ja itse lähdettiin kummipojan synttäreille. Ilta vierähti iloisissa merkeissä.

Kotia tultua, kävin ensin katsomassa Yöunta, en siis käynyt nukkumaan, vaan lehmää vilkasin navetalla. Sen verran rauhatonta menoa, että menen pian uudelleen katsomaan sitä touhua. Öitä!