Kyllä olen poikki!! En sen takia, että ulkona mittari huitelee kolmessakympissä plussan puolella vaan silkasta työnteosta.

Aamunavetan olin lypsyllä, kaikki sujui oikein mallikkaasti. Mitä nyt Horsma-vasikka horjuu kaks jalkaa rajan tuolla puolen.

Päivällä kävin kitkemässä takapihan kukkapenkit ja kaupalla, kun jääkaapissa huusi valo yksinäisyyttään.

Iltatöille tuli vieras. Kälyni ystävätär, joka halusi kokeilla pihattolypsyä ja lehmien rapsuttelua. Mikäs siinä. Apu olikin tervetullutta, sillä anoppi on sairaslomalla eilisestä asti.

Kaikki meni alussa nappiin, kunnes Yllätys-hieho keksi temput tehdä. Olin ajamassa sitä asemalle, kun se yllättäen (yllätysyllätys) hyppäsi portin päälle keikkumaan. Mahastaan jäi siihen kiinni ja siinähän pysyi. Olisin nauranut, jos ei olis vituttanut niin paljon. Eikä sitä siitä pois saatu. Koetettiin auttaa niin elukka pisti vastaan kaikin voimin. Lopulta portti antoi periksi ja rymähti alas. Hieho sai kyytiä ja eräällä meistä nousi kakstoista piikkiset päähän savun kera!!

Portti oli kaput ja piti ottaa käytöstä. Onneksi oli vielä vanhat putket tallessa entisessä paikassa ja laitoin ne estämään jo lypsettyjä tunkemasta lypsypuolelle.

Hommassahan paloi aikaa ja lypsettyämme, aseman pestyä, vieras lähti kiitoksieni saattamana piti vielä kuivittaa vasikkakarsinat ja juottaa Horsmalle ripuijuomaa. Eihän se mitä jaksanut imeä, joten juotin sen limpparipullon avulla. Aina pienen kulauksen hulautin sille kitusiin ja nielasutin ja taas uusi huikka. Selkä huusi jo hoosiannaa puolessavälin urakkaa. Toivottavasti ei heitä henkeään yöllä.

Jotta antanette armoa, kun ei ole vieläkään esitellä Viinerin vasikan kuvaa..