Eilisellä ratsitunnilla pikkuisen rippasi vettä. Tunnille kokoontuivat hörisemään: Riku-Viki-Kab( tai p )u-Spirit ja Roi. Mökö Kab/pulla ja minä Spirit:llä.

Ilmosin hevosia jaettaessa, että voisin mielelläni Spirit:ä kokeilla. Upea poni!! Kullanruskea (vaalea siis), upea  vaalea häntä takakavioihin asti ja harja ainakin polviin. Otsatukka hauskasti ihan silmillä. Nopsajalkainen ja osaava poni.

Pääty-ympyrällä laitettiin menoksi ja tehtävän tekijä ratsasti tötteröiden välistä tehden aina vaan pienempää ja pienempää ympyrää, harjoitusravissa.  Taivutuksen piti olla just eikä melkein. Laukattiin vuorotellen. Ensin vanhat hopotit ja sitten me Mökön kanssa. Mökö riekkui liki pilvissä. Kyllä maar oli vaan korkea hevonen!!

Toisessa tehtävässä tultiin käynnissä ja väistettiin tötterölle asti josta suoristettiin ja asetettiin aina kulloiseekin suuntaan. Lopuksi suoristus ja tehtävä ohi. Eipäs vaan ollutkaan niin helppoa, kuin olisi luullut.

Ponin askellajit olivat mukavat, mutta nuorena väsyi puolikkaan jälkeen. Loppukäynnissä oli sitä mieltä, että: tyhmää-inhoon-joko loppuu ja viskeli päätään ylös alas. Mutta eipä auttanut.

Lopuksi alas ratsailta ja koipien pesuun.

Hiki tuli, vaikkei tarvinnut takoa pohkeilla kuin singeriä.