Aamulla minut saatoivat navettaan kaikki kissat. Misse ja Vinku miettivät maitohuoneeseen tuloa, mutta jänistivät kuitenkin. Kissat jäivät pellonreunoilla sihtaaman hiiriä ja myyriä.

Laitoin valot maitohuoneeseen ja pyykkikoneen päälle. Otin letkun pesurista ja valutin vedet. Asensin letkun tankkiin. Käänsin hanat lypsyasentoon ja kuuntelin...

...Navetasta kuului ääntä.  Jätin letkun toisen pään lattialle ja kävin vaihtamassa haalarin. Tarkistin ensin aseman luota äänen aiheuttajaa. Ei näkynyt mitään poikkeavaa. Kierisin pöydälle ja tihrustin karsinoihin. Ääni voimistui. Ja lopulta syykin selvisi.

Tunnistin kyllä äänen jo maitohuoneessa, mutta piti saada selville kuka sen aiheutti. Se oli Vikkelä, joka kutsui vasikkaansa. Vikkelä oli poikinut yöllä ja vasikka seistä törötti umpikarsinassa. Hyppäsin pöydältä lehmäpuolelle ja siitä vasikan luo aidan yli. Lähdin työntämään vasikkaa ahterista takakäytävälle ja siitä ritiläpalkkikäytävää pöydälle.

Tällä kertaa ei käynyt mielessäkään välillä juosta pesemään kumppareita. Anoppi tuli pöydällä vastaan. Hän oli ihmetellyt puolivalmista maitohuonetta ja lähtenyt etsimään minua. Kuljimme sitten perätysten vasikkalaa kohti. Loppumatkasta vasikka hyytyi ja kävi pitkäkseen. Lopunmatkaa vedin sen jaloista karsinaan. Höyhen kävi pötkölleen tulokkaan viereen. Kokeilin eilen illalla Vikkelän luut ja ne olivat aivan kiinni. Vikkelän vasikka on muuten lehmämerkkinen.

Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki sille, joka keksii mikä vasikan nimeksi tulee.