Aamulla astuessani navetan puolelle, äkkäsin jo äänestä mikä oli vialla. Solisi niin iloisesti lantakäytävän puolella. Vettä oli nilkkoihin asti. Ainoa hyvä asia siinä oli, ettei mm. Fariini tohtinut maata vettä myöten, vaan kellotti parrella. Yksi juomakuppi kusi alleen. 

Sitrus oli  poikinut yöllä, vaikka illalla siitä ei olisi kristallipallokaan osannut ennustaa poikiiko vai ei. Täysin kuivaksi nuoltu vasikka makasi emänsä kainalossa. Sitrus vahti tarkoin.

Menin siis ensiksi lantakäytävälle, avaamaan tukkeutuneen kusikourun että vesi pääsi virtaamaan pääkouruun. Ajoin siinä samalla elukat lypsypuolelle. Kouru aukesi tällä kertaa leikiten ja vesi suorastaan syöksyi pääkouruun.

Sitten vasikkaa siirtämään vasikkalaan. Lehmävasikka oli. Tuuppasin vasikan vasikkalaan ja samassa Sitrus hypääsi sorkilleen. Ei ollut ainakaan halvautunut.

Ukkonen oli tehnyt selvää radiosta. Ainakin se oli aivan kaput, en saanut siihen mitään eloa. Niinpä lykkäsin cd-puolelle levyn ja rämäytin nupit kaakkoon.

Lypsyasemalla alkoi soida heavy!! Lehmät seisoivat kuin tikku siellä ittessään, eikä jalkaa nosteltu. Kerrankin oikeaa musiikkia lehmille.