Hurmos -vasikka löytyi kuolleena tänä aamuna.  Tosin olin siihen jo varautunut. Sanoin nimittäin eilen iltatöillä anopille, että tuo ei elä aamuun. Ja niin kävi. Lauhaluoman taas tilasin tuossa äsken.

                      **************************************************

Sitten sananen tuohon SiniHilkan kommenttiin. Olen toki otettu, että haluat huolehtia lapsistamme. Ja kiitän, että ajattelet mielestäsi parastamme.

Ymmärrän kyllä  lasten "turvattomuuden" maalla, mutta emme voi elää ajatelemalla: ettei sitä tai sitä ei  voi lasten kanssa tehdä, koska joskus jollekulle siellä sun täällä on tapahtunut sitä tai tätä. SIllä tavalla ajatellen koskaan ei kukaan voisi tehdä mitään.

Kaupunkilaislasten elämä on huomattavasti vaarallisempaa. Enkä usko, että kukaan sulkee lastaan neljän seinän sisälle. Joku varmaan, mutta tekee melkoisen karhunpalveluksen lapselleen.

Mitä koneisiin tulee, talon isäntä on jo kuusi vuotiaana ajanut traktoria pellolla. Eikä kukaan ajatellut, että mitä kamalaa  voisi sattua. Mitä varhemmin lapset oppivat koneisiin, sitä varmemmin he käsittelevät koneita ja oppivat myös vaarat. Todennäköisemmin lapsemme telovat itsensä kaatuessaan pyörällä tai juostessaan tätä mäkeä alas.  Pihassamme on jatkuvasti koneita. Emme jätä lapsiamme koskaan pihassa yksin tai vartiotta. He eivät myöskään saa ovea auki ulos. (Eivät siis pysty karkaamaan ulos.)

Lasten turvallisuutta ei paranneta, kertomalla heidän vanhemmilleen kauhukuvia mitä voi tapahtua tai on tapahtunut. Se on minusta aika tahditontakin.  Maatilalla asuvana ymmärrän itse parhaiten maatilojen vaaranpaikat.  Enhän itsekään ala saarnata kaupukilaisystävilleni heidän lapsiaan vaanivista vaaroista. Olen satavarma, että he itse kykenevät parhaiten suojelemaan tarpeellisen määrän lapsiaan. Se on korkeammassa kädessä, jos jotain on tapahtuakseen.

Olen pahoillani kovasti mikäli kirjoitukseni loukkasi. Haluan vain selventää, että osaamme ja kykenemme ajattelmaan asiat loppuun asti. Emme myöskään olisi laittaneet lastamme väkisin puimurin kyytiin. Ei Napunkaan tarvitse mennä, kun ei kerran halua. Kannustamme, opetamme, vahdimme, rakastamme, neuvomme, varjelemme, luotamme, toivomme...... mitä muuta voisimme tehdä?

Teemme varmasti kaikkemme lapsiemme eteen, sen kaiken mikä ihmisen on tehtävissä. Loput on Jumalan käsissä.                                                                                                        Kiitos ja aamen.