Nonnii.. nyt on syöty niin, että tyrät rytkyy. Aika jatkaa matkaa. Nenä näytti satamaanpäin. Siispä sinne. Ensin tuuliviiri, korkealta katolta bongattu:

Jäänmurtajat odottavat optimistisina tulevia kelejä. Jospa sittenkin meri jäätyisi ennen kuun loppua..

Paatteja laitureissa. Köyhät ajavat noilla pienemmillä vehkeillä:

Kultaiset ristit katolla säkenöivät kilpaa auringon kanssa:

Pressanlinna. Ei ollut maanäiti, Tarjuska kotona:

Varpaat alkoivat pikkuhiljaa kertoilla yläpäälle, että olis silleen ihan kiva joku pikku breikki... Sitä odotellessa, eteen avautui kuinkas muutenkaan: patsaita. Helsinki on ehdottomasti kaikkien patsaiden luvattu maa:

Tässä pytingissä ei tavan duunareiden palkoilla ostella mitään:

Ja tähän liikkeeseen oli sisäänheittäjä. En alkanut arvuuttelemaan olisiko ovelta heitetty sisään vai mahdolliseti potkittu pihalle.

Tuliaisia en ostanut kuin pikkuväelle. Stokmannin leluosastolta tämä kotoinen lelu:

Itseeni sijoitin vielä huivin ja kenkien verran. Sujautin maksettuani heti ahterini lähimpään jakkaraan ja livautin uutukaiset töppöset jalkaani. Jutta leikillään ehdotteli vaaleanpunaisia Ainoja, mutta sentäs jätin väliin.

Varpaat hoilasivat kiitosvirttä uudet popot jalassa. Rakkoja löysin molemmista pikkuvarpaista ja jalkapohjasta. Ihan uusi ulottuvuus rakolle. Kyllä käynti pääkaupungissa sitten sivistää, jalkapohjia myöten!