Iltatöille kiiruhdin myöhässä. Suoraan lypsämään. Ammu änkesi taas keskelle riviin  ja aika mahdotonta rouvan lypsy siinä oli. Jalka nousi tasaiseen tahtiin. Kokoajan konetta piti pitää, ettei potkinut alas.

Lypsyn jälkeen laittelin näytepurkit valmiiksi ja laatikoihin. Lähtivät tänään samantien maitoauton matkaan, ajopäivä siis.

Sitten siirryttiin toiseen päähän navettaa. Siirrettiin tiinelästä Usva, Siipu, Arabia ja Aloha. Arabiahan on se meidän alkionkantaja.

Sillä aikaa kun menivät kalastelemaan Eiraa hieholan puolelta tiinelään, siirsin yksikseni nuo neljä lehmäpuolelle. Eira laittoikin sitten esikuvansa tapaan hanttiin, siirrettäessä umpiolan. Varmaan sen satakertaa pakeni, juuri kun oli portilla. Sitten kuului jonkimoista *läiskettä* ja nöyrästi Eira asteli portista ulos ja käveli kiltisti käytävän päähän ja umpiolan portista sisään.

Eiran nimittäin ilmoitin lähteväksi tässä viikolla. Hieholaan tarvitaan paikkoja. Seuraava poisto on varmasti Elvis. Mutta se kyyti onkin sitten raatokyyti.

Kun elukat oli siirretty, Ämmän vieterit paukkui irti ja alkoi armoton juokseminen navettaa ympäri. Välillä veteli nelisorkkaluisuja ja taas uusi spurtti.

On se kumma. Aina kun elukoita siirrellään, se on juuri Ämmä kenen käämit ei kestä muutoksen rasitusta ja sillä lyö ylijännitepiuhat poikki ja alkaa hillitön riehuminen.

Aamuksi mulla on asemalla odottamassa salainen ase, mikäli matot ovat taas käännetyt ympäri. Häh hää!!

Uurto on sitten siirtynyt ajasta ikuisuuteen.  Raatoauto pyörähti aamupäivästä.