Aamutöiden jälkeen marssin navettaan jo puoli yhdeksi takaisin. Eläinlääkäri tuli. Katseltiin ensin Fariini. Se ei ollut kiimassa. Mahdollisuuksien rajaamiseksi, siitä päätettiin ottaa proge. Sitten Sussun vuoro. Vasen takanen solutti rajusti, että kuurihan siitä paukahti. Putkilo viljelyyn lähti.

Sitten Torkun kimppuun. Torkku sai kalkkia ja kipulääkettä.  Lääkäri veti hapanneet jälkeiset näppärästi ulos. Hajuelämys oli silmiä kirvelevä. Mutta jälkeisten irtoaminen & kalkki suoneen tuntui tekevän lehmälle terää.

Pyysin vielä jättämään maitohormoonia lisäksi.

Samaan syssyyn tuli semmari. Koska Fariinia ei siemennetty, aikaa meni tosi vähän. Välkkeen olin jo kaapannut aijemmin kiinni. Tältä näyttää Välkeen *toivottavasti* tulevan vasikan isä:

Että kyllä se Venla tiesi isän tulevan pienessä putkilossa... Välke olikin hyvässä kiimassa.

Semmarin jälkeen tuikkasin pesukoneen päälle ja kävin säätämässä maitohuoneen ja aseman kuntoon.

Koska aikaa vielä iltatöihin oli tunti, mutta ei viitsinyt lähteä raahautumaan ylämäkeen, sieppasin kolan kätöseeni ja menin putsaaman vasikkakarsinat. Kävin myös hiehopuolen läpi. Huomasin samalla Emännän olevan verillä. Hyvä juttu. Siivosin hiehojen parret ja lähdin viemään kolaa pois.

Hain desinfiointijauhetta ja ripottelin kaikille hiehoparsille jauheen. Alkoi hillitön nuuskimisfestivaali. Kaikkien piti päästä nuuskaisemaan vaaleanpunaista ainetta ja hiukan maistelemaankin varmuuden vuoksi.

Kävin hakemassa vielä saavillisen turvetta odottamaan portin taakse, etteivät elukat pääseet siihen käsiksi ennenaikojaan.

Otin sitten lapion kätösiini ja lähdin ruokkimaan rääkyjät. Hiehot nimittäin. Paljon mukavempi aloittaa lypsyt, kun ne pitävät turpansa kiinni!

Sittenpä anoppi tulikin ja vaihdoimme eläinlääkärikuulumiset. Lähdin ajamaan elukat lypsylle. Nytpä ei tarvinnutkaan työntää päädyssä paskoja,kun olin sen aijemmin jo tehnyt valmiiksi, hyvä minä. Kun elikot olivat lypsypuolella, kuivitin parret. Ja aloitin lypsämään. Hiukan tavallista aijemmin, mutta siihen oli syynä asemalla seisova Aloha. Se nimittäin on kuin emänsä kuva, lypsää aivan tolkuttoman järjettömän hitaasti ja pakolla. Puolituntia kone vatkutteli vetimissä.

Jotta siinä ajassa ehdin lypsää puolitoista kertaa toisen puolen, ennenkuin kone lopultakin irtosi Alohasta. Todellakaan en aijo jalostaa sitä sukua enää. Maksimissaan Finksiä.

Huomenna nimittäin tulee jalostussuunnittelija ja sekin päivä vierähtää navetassa. Eipä tällä viikolla taida muuta ehtiäkään.

No, perjantaina sitten kilistetään Hatille ja Vatille!!