Iltatöille menin jo kahdelta, poikkeukselliseti. Osa syynä oli Ananas, joka jo aamulla enteili kahtia jakautumista. Viettelys poiki puolen päivän jälkeen Golden-Oaks St Alexan sonnista tietenkin sonnivasikan. Musta vasikka seisoi jo omilla koivillaan tullessani pöydälle. Annoin vasikoille juomat ja tartuin lapioon. Työntelin kaikkien karsinoiden eteen naposteltavaa ja palasin Ananasta katsomaan. Tuleva rouva oli pötköllään ja ponnisti. Pyörin siinä niitä näitä hetken ja sorkat näkyi. Hieholla oli selkeästi tiukkaa. Hämmästelijöille tiedoksi, että erotan kyllä milloin emä ei pysty suoritukseen yksin.

Etuperin oli tulossa. Vedin ensin kotvasen käsin, mutta vasikka oli todellakin tiukassa! Lähdin sitten hakemaan ketjuja. Pian jo palasinkin karsinaan. Hetken pyörittelin oikeaan asentoon, lenkit jalkoihin ja vetämään. Säädin ketjun kerralla aika lyhyeksi, tilaa oli näetsen aika vähän. Karsina-aita ihan selän takana. Sitten vetämään. Apua ei ollut tulossa tähän hätään, oli pakko selvitä itse vaikka sitten verisuonet päästä pullistellen.

Hissukseen aloittelin. Pää näkyi jo turvan osalta. Vasikka oli iso ja himputin tiukassa!! Olin jo itkua vääntää, että tästä mitään tule!! Sitten pyysin yläkerran isännältä voimia vetää vasikka ulos. Ja sitten alkoi pää pikkuhiljaa tulla esiin. Vielä aivan hirmuinen kiskaisu ja pää syntyi. Loputkin vasikasta piti saada ulos melkoisen sukkelaan. Vetäisin parit kerrat henkeä ja sanoin hieholle, että nyt ponnistat elukka sitten oikeen pohojanmaan kautta jotta saadaan pikkuinen ulos. Ja taas vetämään. Taidettiin hiehon kanssa yhtä kovasti huutaa. Vasikka mulahti ulos. Pienen kiitosrukouksen muistin lausua. Kiskoin kokonaan ulos ja irroitin ketjut. Naama puhtaaksi ja vedin vasikan emänsä eteen. Puuskutin kuin höyryveturi hetken, kädet ja jalat täristen. Vasikka on ISO. Arvasin sen jo ketjuja kiinnittäessäni, kun etusorkat oli sellaiset jytkyt. Ikinä ennen en ole yksin vetänyt maailmaan sellaista jättiä.

Emä alkoi luutia vasikkaansa ja minä vein ketjut veks. Otin hanasta lämmitä vettä sankkoon ja juotin emän. Kaksi sankollista meni. Jätin tuoreen rouvan huolehtimaan uunituoreesta lehmävasikasta, jonka isä on nuorsonni Kellolammen Aamos.

Katselin Viettelyksen karsinaan, sielläpä sonnipoika lussutteli tyytyväsenä emänsä tissiä. Tuota kaveria ei tarvinnut enää juottaa tänä iltana.