Joo, mieluilin hirvipeijaisiin mutta matka kävikin päivystävälle. Koska täällä takahikiällä ei ole omaa päivystystä on ajaettava kaupunkiin sairaalaan.

Sinne sitten puolen tunnin ajon jälkeen saavuinkin. Vastaanottohoitsu oli tosi tympeä. Asenne oli se,että mitä varten tulet tänne valittamaan? Mikset odota yötä ja painu omalle terveyskeskuslääkärille. Sanoin kyllä naamansa nähtyäni, että en vaan enää jaksanut yskiä toista yötä samalla tavalla kuin viimeyötä.

Sairaanhoitajan vastaanotolle hän armollisesti minut passitti. Kiitin kohteliaasti ja painuin odottamaan aulaan. Ei tarvinnut kuin maksimissaan kymmenen minuuttia painaa puuta, kun kutsuttiinkin jo sisään. Sairaanhoitaja (mies) oli asiallinen ja ystävällinen. Hän ultrasi posket ja totesi olevan kovasti tavaraa täynnä. Kehoitti istumaan uudelleen aulaan, tohtorin kutsuttavaksi ja ojensi laskun kouraan.

Uudelleen ahterini penkkiin asettelin. Viiden minuutin perästä kovasti nuori tohtori-setä minut sisään jo kutsuikin. Hän kyseli ja antoi diagnoosin. Poskissa ei ole juuri mitään, mutta oman kunnan terveyskeskukseen patisti punktoitavaksi. Poskiontelotulehdusta ei ole ja yskäkin kuulemma johtuu vain kipeästä kurkusta. Aika erikoisesti sanottu, sillä kurkkuni kipeytyi viime yönä siitä hemmetin yskimissessiosta. Nuhalääkettä määräsi ja nenäsuihketta. Kiitos ja näkemiin.

Vasen puoli päätä on turvoksissa räästä *kokemuksen rintaäänellä* ja huippaa välillä niin että jalat on alta lähteä. Yskiminen on aivan kauheata. Mikään ei auta. Yskin niin että vedet silmistä lentää ja oksennus tulee lopuksi. Viime yönä yskin kolme tuntia yhteeenmenoon. Lopulta ei voinut edes istua, koska silloin vaan yltyi. Siispä yskin ja kävelin tupaa ympäri. Lopulta vaan toivoin, että yskiminen loppuisi ja saisi edes istua. En toivonut saavani  nukkua. Kun olisi saanut istua!!