Päivä meni pällistellessä kaupungin ihmeitä. Tuli suunnillee kierrettyä kaikki liikkeet, joissa myydään ratsastusvarusteita. Ja tulos: Mökölle  ja mulle talviratsastushousut, mutta ei sitä pahuksen takkia. Ei sitten missään. Tai olihan niitä, muttei yhtään edullista tai mieluista.

Heppu sai ostettua uuden kännykän, kun entinen teki jo kuolemaa. Edullinen perusväkkärä ja sepä riittääkin. Mökö taas sai mieleisensä muistikortin omaan kännykkäänsä. Lisäksi kahdelle vanhemmalle kuulokkeet kännyihinsä.

Pikkuväelle vaatetta. Se keijumekkokin ja Napulle ylläri. Kuvaan jossain vaiheessa sit Napun yllärinsä kanssa.. Halvennuksessa oli todella VÄHÄN mitään. Tai sitten aleprosentit oli olemattomat. Ahneet paskiaiset...

Kaupunkiin kun saavuimme, piti ensin löytää parkkipaikka autolle. Koska olin Voikkarilla liikenteessä, piti olla sitä tilaa. Ei siis mihinkään parkkitaloon. Miksikö? Oletteko koskaan yrittänyt tunkea jalkaanne kaksi-kolme numeroa liian pieniä kenkiä. Siksi. Noissa keskustan parkkitaloissa voikkari ei yksinkertaisesti taivu. On se niin kankea auto.

Ajelin kaikessa rauhassa risteykseen, takoituksena kääntyä vasemmalle. Vilkku oli jo hyvissä ajoin päällä ja siinä hiljensin jo ennestään vaisua vauhtia. Toisella puolella oli kadunvarressa autojono. Sillä kadulla on vuoropysäköinti. Tänään ne olivat siinä viereisellä kaistalla osin. Kun siitä suunnasta tuli vaudilla mersu ja kääntyi suoraan minun kaistalleni hiljentämättä yhtään!!! Sadasosa sekunnissa väänsin rattia oikealle. Luojalle kiitos siinä oli tyhjä jalkakäytävä. Eikä penkkaa kuten tavallisesti. Väistin sen juuttaan mersun nippanappa!! Sydän jätti monta lyöntiä väliin ja jumi kurkkuun. Oli kuskillakin jumalauta näkemisenarvoinen ilme!! Jos olisin ehtinyt olisin kyllä kaikki kansainväliset käsimerkit vilauttanut äijälle!!! PErkelE!! Toivottavasti oppi jotain.

Lopuksi haettiin mutsi junalta, kun sekin passasi sopivasti. Istuttiin sitten hetki happanemassa siellä ja sit kotiin...