Hiirulainen pahkeinen on alkanut vainuta kiimaiset hiehot. Viimeksi, kun karsinassa joku nuorista neidoista oli kiimassa, ei Hiiri mitään ymmärtänyt. Mutta nyt!!!  Sonnin pakana hyppäsi Hanurin selkään tappi tanassa!! Mutta pahaksi onnekseen tasapaino petti ja sonnilainen kiepshti selälleen. MUAHHHAHHHAAA!!!

Piti pitää kriisikokous!! Tuumailtiin siinä tovi ja siirrettiin keskimmäisestä karsinasta isot vasikat pikkuhiehojen karsinaan ja Habanero takaisin juottovasikoiden karsinaan. Habanero painattikin siltä seisomalta häntä suorana tuttiosastolle. Ottamaan "vahingon takaisin". Ja Hiiri seisoo nyt yksikseen keskimmäisessä karsinassa. Aikansa se huuteli morsiammiensa perään ja alkoi sitten purkaa turhautumistaan ja pettymystään palloon. Pallo sai kyytiä, kun Hiiri sitä jäi puskemaan.

Anopin huomasin aamulla limottelevan. Vaan vielä ei ole oikea aika. Pitää odottaa ainakin kuukausi. Ämmä ja Vehnä pääsivät tankkiin ja lupasin korkeimman omakätisesti Ananakselle ja Arabialle sitovani ne huomenaamuna.

Arabia ottikin esimakua nokkapihdissä.

Aamu oli tosi vaikea. Herättyäni piänupissa sirisi (tavallista enemmän siis) ja kun navettaan ehtisin alkoi migreeni puskea päälle toden teolla. Kyllähän tuo anoppi oli tupaan laskemassa, mutten millään tohtinut kun oli se Napun kerhoaamukin. Vasta kun viimeiseen takkielukkaan tuikkasin koneen, ilmoitin lähteväni tupaan. Päässä kävi jo sellainen ilotulitus, että sietokyky alkoi olla jo äärirajoilla.

Tuvassa tuikkasin kahvit tulille ja haukkailin jotain pötsin pohjalle, ennen särkylääkkeen ottamista. Siitäpä se sitten päivää kohti alkoi helpottamaan...