Piti oikein istua alas miettimään, että mitä se sananvapaus ja mielipide oikeen merkitsee...

Kun käyn korttiblogini kautta katsomassa muiden tekeleitä, koetan aina miettiä mitä hyvää voisin sanoa kortin tehneelle ihmiselle. Ellen mitenkään osaa sanoa hyvää tai en jostain syystä tykkää, en sano mitään. Koska ei ole asiani arvostella ääneen toisen ihmisen kädentaitoja. Ei nuo omatkaan kaksiset ole.

Koetan aina miettiä toisen ihmisen blogissa kommentoidessani, etten sanoisi mitään minkä voisi tavalla tai toisella kokea ihnottavaksi tai loukkaavaksi.

Niin, minusta on ollut ilo kirjoittaa blogeja kohta neljä vuotta. Neljä vuotta olen antanut itsestäni paljon muille. Viime päiviin asti. Vaan ei enää. Viimeaikojen sananvaihto on kuitenkin saanut minut tuntemaan suurta vastenmielisyyttä koko blogeilua kohtaan.

Jos sananvapaus sanoa mielipiteensä on sitä, että toista saa tölviä ja loukata vaan siksi että blogi on julkinen. Tarkoittaako se sitä, että julkisessa blogissa saa kaataa kaiken sontansa toisen niskaan? Eikä tarvitse edes ajatella mitä sanoo? Onhan toki aina olemassa sananvapaus  ja siis täysi oikeus tölväistä mielipiteensä ihan miten tahtoo.

Ei tarvitse tykätä. Ja jos ei jostain tykkää, onko siis kuitenkin pakko sanoa negatiivisesti? Eikö voisi vaan jättää kommentoimatta? Sillä eihän se mitään pois ole. Takuulla puolustaudun, kun kommentista huokuu negatiivisuus ja arvostelu. Kukaan ei koskaan edes kysy, että miksi näin? Vaan ryöpytetään sananvapauteen ja mielipideoikeuteen vedoten kaikki niskaan.

Jos asia on näin, minä en halua enää jatkaa blogin kirjoittamista.  Minä en halua olla kenenkään julkinen likakaivo. Paskansietomittani tuli täyteen.

 

Tissikisa on tämän vuoksi katkolla. Kaikki karjaihmiset jotka käytte lukemassa sepustuksiani, olette satoja kertoja taitavampia ja oppineenpia karjaihimisiä kuin minä. Enkä takuulla ole koskaan väittänyt tietäväni asioita paremmin. Mutta oman rupisen karjani asioissa minua pätevämpi on vain oma kultainen anoppini. Häneltä minä otan vastaan neuvoja ja opastusta. Hän ei koskaan sano pahasti, vaikka mokaisin miten lahjakkaasti tai olisin miten epäkelpo tahansa.

Jos meidän navetassa on rumia ruputissejä, niin en käsitä onko se jotenkin pois joltakin ihmiseltä? Kun minä siedän ne ja voin jopa nauraa niille julkisesti, ei pitäsi kenelläkään olla siihen mitään nokkimista.  Kun pyysin ihmisiä osallistumaan kisaan, en pyytänyt arvostelemaan tai edes lausumaan mielipidettä, VAAN laittamaan ne rumuusjärjestykseen. Pyysin viiden kaameimman elukan nimet tai osallistumisnumerot. En muuta. Minusta aika yksinkertaiset ohjeet.

Mutta mitä sain? Kaamean ryöpytyksen niskaani. Jee, sananvapaus on puhunut. En tule kenenkään navettaan tai edes karjablogiin arvostelemaan kenekään elukoita. En IKINÄ tekisi sitä, vaikka minulla olisi sananvapauteen vedoten oikeus. Ellen tykkää, pidän suuni kiinni.  Mikä minä olen arvostelemaan toisten ihmiseten työtä?? En mikään. Enkä missään olomuodossa halua ketään loukata, jos se vaan suinkin on mahdollista. Jos joku tuntee itsensä loukkantuneeksi, niin pyydän nöyrimmin anteeksi.

Tämä blogi jatkuu uudelta puhtaalta pöydältä, mikäli joku sitä vielä tahtoo.