Lypsyt aloitin himpun aijemmin, kun perheen isoiset suunnitelivat elokuviin menoa, miehen myötävaikutuksella. Nappu tunki tapansa mukaan navettaan. Napusta on tullut oikea navettapiika. Kaikkine metkuineen, yrittää panna vasikoiden ruokiin kaikkea mahdollista.

Nostivat Välkkeen ylös karsinassa, se kun juutas on taas heittäytynyt jalattomaksi.

Ajelin jo loppupuolella lypsyä elukkaa asemalle, oltiin hyvästi aikataulussa. Essu makasi parrella puolittain lantakäytävällä ja portin edessä. Piti ryhtyä sitä ylös ajamaan. Sepä pirulainen oli mennyt päivällä telomaan jalkansa, eikä puhettakaan ylös.

Eikun narua terveeseen koppuun virittämään. Narulla saatiinkin elikko pystyyn. Tarkoitus oli saada välikäytävän kautta karsinaan. Mutta se saamarin kanttura pyörähtikin eri suuntaan, eikä auttanut kuin koettaa toisen käytävän kautta. Saatiinkin käytävälle, niin eikös se sontiainen lervahtanutkin lantakäytävälle. Eikä sitten millään ylös. Apuvoimia. Istuin sitten ruokintapöydän kulmalla kädessäni narunpätkä ja toisessa kola, jolla hutkin uteliaimpia hiivattiin siitä.

Puolen tunnin kuluttua suunnilleen, mies tuli. Viisaat päämme yhteen nuijittiin. Vedettiin lantakoneella useempi metri eteenpäin, kunnes ei ollut enää vetovaraa. Sitten kiila-alusta koneen eteen, naru sarventynkien ympäri ja toinen pää aivan helevetin kauas karsinoiden läpi traktoriin. Hissun kissun vaapula vissun siinä vedettiin ja ohjattiin elikko liuskalle ja kolan yli. Sitten kohti seuraavaa kolaa. Naru piti kiinnittä uudelleen, että saatiin oikea suunta. Varovasti toisen kolan yli ja naru taas uudelleen kiinni. Ensimmäisen karsinan läpi, suoraan Välkeen karsinaan ja siitä vielä viimeiseen karsinaan. 

Päätettiin jättää karsinoiden välinen portti auki ja saivat karjottaa samassa isossa karsinassa. Takuulla ei kumpikaan lähde ensi yönä hyppelehtimään yhtään minnekään. Saapi nähdä, tuleeko kummastakaan eläjää.

Reilu tunti oli ehtinyt vierähtää siinä yhden heihon kanssa ährätessä. Saatte uskoo, että oli muuten hiki ja näpit persettä myöten paskassa ( ja sen yli!) .

Muutakin hauskaa paljastui. Aronialla on tulehtunut vasen takanen ja kuumettakin oli 40 ja rapiat päälle. Eläinlääkäri kehoitti antamaan kuumelääkettä, eikä pitänyt tulehdusta minään. Minkäs siinä sitten voit. Pakkohan elukalle oli antaa edes jotain, kun kerta eläinlääkäri ei aikonut tulla.

Kello oli sitten vaikka mitä, kun häippäsin navetasta. Pakko oli loput jättää anopille. Onneksi oli vain lääkelehmä lypsyssä ja toisen puolen olin asemasta pessyt plus kaikki 9 konetta. 

Voi perse, että on työtä tehnyt olo. Kämmenet aivan nilellä sen narun kiskomisesta.