Olin päivän kummipojan luona, kun Nappu ja kaksoset lähtivät mummin kanssa perhekerhoon. Odotin samalla semmaria. Vajaan kymmenen kilometrin päässä  semmari soitti ja kertoi olevansa kohta navetassa. Sepä hyvä, sillä silloin minäkin ehtisin olla.

Emi siemennettiin ja Utra tarkastettiin. Suitasin elukat kiinni ja huikkasin ovesta mitä laitetaan Emille. Työnsin sillä välin nuorisolle rehut, jotta olisivat hiljaa toimitusten ajan. Emi seisoi kuin sahapukki ja Utra oli ilmeisesti tiine. Ihan varmaksi ei osannut sanoa. So what! Elukka umpeen ja ellei olekaan tiine -autoon.

Otin kolan kouraan ja menin siivoamaan vasikkakarsinat. Hiehokarsinoiden kautta kiersin umpiolaan, työnsin paskat ja kävin laittamassa aseman. Ajoin aseman täyteen ja kiersin syöntipuolelle. Käytävällä makasi vasikka!! Huusin peräsuolenpohjasta asti anoppia. Anoppi veti vasikan pois ja minä hutkin emää edemmäs. Vikkelä oli poikinut. Tuo elikko poikii sitten AINA paskan keskelle vasikkansa. Oikea paskamagneetti! Miksemme olleet laittaneet sitä karsinaan? Siksi, ettei ollut vapaata karsinaa.

Vasikka vedettiin asemalle ja pesin rassukan turvanpäästä hännän huippuun. Vikkelällä lihasonnia,  (Ab) Malt av Sjövången. Vasikkaa ei voinut millään mittapuulla sanoa pieneksi. Ja koska kaikki menee aina päin persettä, vasikka oli tietenkin lehmä.

Ajoin sitten kaikki lypsypuolelle, kun tulokas oli vasikkalassa.

Lypsyjen aikaan ajoin porukkata asemalle ja huomasin että, Emännän synnytys oli käynnistynyt. Ajettiin kiiruusti syöntipuolen kautta hieho karsinaan, jonne se heittäytyikin heti pitkäkseen ponnistelemaan.

Jatkettiin lypsyjä. Nappu oli taas asemalla komentelmassa mummia. Lehmät etsiskelivät joutilasta vanua, työntääkseen sen korviinsa. (säästyäkseen Napun vaativalta kälätykseltä) Kun olin laittanut lypsypuolen parret, avasin portit ja rouvia alkoikin heti tulla imuroimaan parsia ja heittäytmään pitkäkseen.

 Laitoin "oman" lypsypuoleni pesukuntoon ja lähdin katsastamaan hiehoa. Sorkat näkyi jo hyvästi. Kiersin karsinaan kolan kanssa. Vedin enimmät märät ja sonnat karisnasta ja ryhdyin tutkailemaan tulokasta. Työnsin hanskakäteni hiehon sisään. Turpa edellä tuli. Tartuin koipiin ja aloin hissukseen vetää hiehon ponnistellessa. Pidätin aina vasikan aloillaan ettei se luiskahtaisi takaisin, kun elukka lepäsi. "Reikä" näytti kyllä ylipieneltä. Hiljalleen turpa olkoi näkyä. Kaivelin kalvoja ja limoja edestä. Seraavilla ponnistuksilla koko pää luiskahti. Esiin. Vedin henkeä. Kädet oli jo aivan äärimmillään. Hiehokin alkoi ponnistella jo ihan tosissaan, joten minukin piti alkaa vetämään jo kaikilla käytettävissä olevilla vetovarastoillani. Vedinkin taas niin, että verisuonet pullisteli jo vaikka mistä. Anoppi oli tulossa karsinaan ja käskin pistää tossua toiseen eteen ja sukkelaan. Kahdestaankin vasikan saaminen ulos oli hemmetinmoisen punnertamisen tulos.

Anoppi hieroi sydäntä ja minä kaivelin hengitystiet selviksi ja vasikka emän eteen. Emäntä tiesi heti, mikä on homman nimi.  Nyt oli hetkeksi istuttava lepuuttamaan takajalkoja ja täriseviä käsiä. Huokasin hetken ja jätettiin tuore rouva pentunsa kanssa kahden.

Vasikan isä on Dansire Shottle Sol ja tietenkin sonnivasikka. En sano YHTÄÄN puoltavaa sanaa jalostusyhtymä Dansiren puolesta, sori vaan. Ihan perseestä nämä sonnivasikat tänä vuonna -perkele!