...jatkuu

Kohti vanhaa kaupunkia. Monenmoista pytinkiä kuvasin matkalla torille:

Kuuluisa suklaapuoti:

Toriaukea. Taisi olla jotkin kukkaismarkkinat tavan meiningin lisäksi:

Nizzalainen kuuluisuus:

Threresa (heittomerkkejä en saanut paikoilleen) ja hänen soccapannunsa:

Näppylät ylös, ketkä ovat maistaneet soccaa! Ja kuka tietää mitä socca on??

Taidetta toriaukiolta:

Sitten oli vuorossa "historian luento". Opas kertoili Nizzasta. Ranskalaiset kirjoittavat kaupunkinsa nimen Nice, mutta se lausutaan "Nis". Kuka tietää mistä Nizza on saanut nimensä?? Jutta on jäävi vastaamaan.

Toriaukean päässä oli galleria. Jonkinlaista afrikkalaista taidetta. Tämä ainoastaan kiinnitti huomioni:

Sitten sukellettiin kapeille kujille. Minä sitten rakastan noita vanhoja ja kapeita katuja!

Paras osa näissä vanhoissa kaupungeissa ovat minusta kuitenkin kirkot. Ja millaiset kirkot!! Kertakaikkisen upeita käsityön taidonnäytteitä.

Maksoin euron ja sytytin sitten kynttilän Pyhän Neitsyt Marian alttarille:

(tuo pisin kynttilä on sytyttämäni)

Koiruudet istuksimassa ja odottamassa isäntiään:

Erään ravintolan julkisivu:

Vuokrapyöriä. Niiden vuokraaminen oli tehty turisteille liki mahdottomaksi tehtäväksi. Palveli siis lähinnä paikallisia:

Ja lounaalle. Lounaalla oli mukavaa jutustella uusien mielenkiintoisten ihmisten kanssa. Ja tietysti tutun oppaan. Kun oli syöty itsemme pyöreiksi, lähdimme omine nokkinemme kaupungille. Minä taas vonkasin viereiseen kirkkoon ja sinne myös menin. Tosin yksin:

Tässä kirkossa sytytin paikalliselle suojelupyhimykselle kynttilän.

Kohokohtaa kohti. Jäätelökioskille. Siellä oli enemmän valikoimaa, kun Suomessa ikinä. Otin varmuudeksi sorbetin, kun ei noista kermajäätelöistä oikein tiennyt miten ne pistävät pötsin sekaisin.

Aikamme haahuiltuamme kaupungilla, palasimme hotellille lepuuttamaan koipia. Päivä oli hurahtanut illan puolelle ja oli aika etsiä ravinteli syöminkejä ajatellen.