08.10.2011

Lauantaina päätimme matkustaa bussilla markkinoille Antibesiin. Sinne oli noin puolentoista tunnin matka. Siispä kaukoliikenteen bussin aikatauluja selvittämään oppaalta. 20 min välein menisi Cannesin bussi numero 200. Päätepysäkiltä löysimme oikean bussin. Matka maksoi meiltä molemmilta yhteen suuntaan huikeat kaksi euroa. Jep, luitte oikein. Hyppäsimme penkille istumaan ja matka saattoi alkaa.

Bussi pysähtyi likimain jokaikisellä pysäkillä. Matkan varrella ei ollut yhtään maaseutua, vaan kylä tuli heti kylän perään.Piakkoin olimme perillä. Sattuman hutikalla hypättiin oikealla pysäkillä autosta veks. Kävelitiin huvivenesatamaan, oppaan neuvosta oli helpoin reitti vanhaan kaupunkiin, jossa markkinatkin olivat.

Satamaa vastapäätä oli komea vanha linnoitus:

Oli todella lämmin päivä.  Matkaeväänä oli juomista ja omenat. Viimeksi mainitut jyrsittiin matkalla vanhankaupungin portille. Huvivenesatamassa oli kaikenlaisia ökyveneitä. Siis sellaisia köyhätkyykkyyn-paatteja.

Vanhaa kaupunkia suojeli muurit:

Portista sisään. Puiden lehdet alkoivat täälläkin kellastua:

Pääkadulla oli vilskettä. Istahdin hetkeksi penkille, kun mies maksoi liikkeessä jotain ostosta. Eräs ystäväni soitti ja kyseli mitäpä olen tehnyt. Vastasin, että justiinsa istuskelen penkillä Antibesissa ja odotan ukkoa kaupasta. Luurin toisessa päässä oli hetken hyvin hiljaista. Ootko tosissasi, kuului ystäväni vastaus. Jep, jep... hih hih!!

Puhelun päätyttyä käpyttelimme sinne markkinoille. Katoksen alla oli myytävänä ruokapuolen koko kirjo!!

Kiertelimme kiinnostuneena kaikki nurkat. Ostin mausteita:

Olivat muuten montakertaa halvempia, kuin Suomessa. Löydettiin myös juustojen aatelia. Reggiano Parmesan -juustoa!! Maailman parasta parmesaania.  Ostimme sitä kilon palan. Se säilyisi kyllä koko reissun ajan, ei tarvitse nimittäin jääkaappia. 

Poikkesimme sivukadulle:

Ensiksi matkaan tarttui oliiviöljysaippua. Se on talvikuivan ihon pelastaja. Ja paljon halvempi toki, kuin kotimaassa. Kujan päässä oli iso aukio. Aukiolla taas antiikkimarkkinat. Jos olisi ollut paksu lomapakko, olisi saanut upeita aarteita.

Tälläinen kamera muuten oli mummollani. Kukahan senkin lienee pöllinyt sitten lopulta:

Kävimme torin laidalla lounaalla ja sitten palasimme katuja pitkin rantaan. Lähdimme kiertämään muuria. Aika rannassa sijaitsi Picasso-museo. Emme kuitenkaan poikenneet sinne.

Maisemat kyllä hivelivät silmiämme:

Löytyipä pulikoijakin:

Minä bongailin kauniita parvekkeita ja ikkunaluukkuja:

ja mies taas hevosia:

Kaikella aikansa ja pikkuhiljaa lähdimme valumaan taas keskustaa kohden. Piti löytää bussipysäkki. Helpommin sanottu, kuin tehty!! Tuli oikeasti jo hiki etsiessä.

Suorastaan tuurilla löysimme pysäkin. Itseasiassa näin bussin pysäkillä. Ja sitten laitettiin jo juoksuksi! Ehdittiin bussiin mummolauman ansiosta. Iso läjä ruåtsalaisia mummeleita jonotti bussiin. Ehdittiin ja mahduttiin. Seisomapaikat, mutta kuten sanottu olisin seissyt vaikka päälläni bussissa, päästäkseni takaisin hotellille.

Yksi paikka vapautui ja sitä minulle osoitettiin. Ihanaa oli istuakin! Kattoikkunasta sopivasti tuuli puhalteli kasvoilleni. Muutaman pysäkinvälin ajettuamme, bussiin nousi vanha mies. Mies joutui seisomaan, vaikka penkeillä istui nuoria tyttösiä, kukaan ei nostanut persettään ylös. Vaikka jalkojani särki, minä nousin. Mies esteli, mutta minä vaadin. Hän istuutui.

Loppumatka meni seisten. Tunti kuumassa bussissa. Kerran bussikuski veti liinat kiinni, kun sivukadulta eteemme kiilasi pikkuauto. Silloin kuljettaja avasi ikkunan ja päästi värikkään ranskankielisen litanian. Ymmärsimme ainakin sen, ettei ainakaan kiitellyt sitä pikkuauton kuskia.

Nizzaan selvittiin takaisin. Hotellihuoneeseen koipia lepuuttamaan. Käväisimme ostoksilla levättyämme hetken.

Illaksi oli tiedossa kabaree paikallisessa casinossa. Meillä oli liput illallisnäytökseen. Paikat eivät olleet kovin kaksiset. Ensiksi tuli apertiivi ja alkupalat. Sitten pääruoka. Härkää ja joku peruna-tryffeli hässäkkä. Viimeksi mainittu oli ihan ok makuinen. Härkä taas medium. No, maassa maan tavalla. Alkuun sujui hyvin, mutta sitten härkä alkoi oikeasti rimpuilla haarukan ja veitsen alla. Luovutin, sillä en jaksanut enää tapella.

Jälkiruoaksi oli marjatorttua. Se oli kyllä nam ja viimeiseksi kupillinen espressoa.

Kahvin aikana alkoi show.  Pari ensimmäistä esitystä sisälsi yläosattomana ketkutteleviä naikkosia. Sitten laulettiin ja hoilattiin niin maan perusteellisesti. Välillä tuli temppuja ja taas alkoi se mouruaminen.

Puolenyön korvilla laahustettiin umpiväsyneinä kämpille. Sammuttiin suunnilleen samantien.