Annoin justiinsa nimiä vasikoille. Yöunen sonni on Illodin,  Aronian mukula on Iisoppi ja Apilan kakarasta tuli Iiris. (Siis se kukka, ei ihmisen nimen mukaan.)

Unikolle ja Venlalle tilasin uudet apumerkit. Venluskan merkkikadon huomasin, kun kupsuttelin sitä korvasta.

Hilla hienoneiti ei ole enää hetkeen ihan niin hieno. Se innoissaan hyppelehti sapuskan perässä ja lervahti kyljelleen sontakäytävälle. Kun yksi vesikuppi vuotaa, niin komeasti hieho roiskautti rapavedet kohti kattoa. Nyt toinen kylki on ruskea.

Muutoinkin kummallista lervimistä lehmilläkin. Ennätys tuiskahti kyljelleen, kun avasin portin lypsyn jälkeen. Siihen se jalkojen juureen levisi. Kun siitä nousi, suorastaan ennätysvauhtia suori tiehensä. Hahhahhaa. Ja Entti taas tullessa asemalle päättikin suorittaa näyttävän sisälletulon ja sukelsi mahalleen. Korvat luimussa nousi ylös ja paheksuvia katseita heitti ympärilleen. Olen ihan varma, että omalla puolellani odottamassa seisseet elukat nauroivat.