Hevostelemassa tunnilla hyppelehtivät Riku-Bandit-Roy-Prinssi-Spirre. Tällä kertaa Prinssillä. Prinssin talutin suoraan tallista, joten odotettavissakin oli kankeaa alkutuntia. Mutta, en sentään jumitusta odottanut. Poni töksähteli tuon tuosta ja kasvatteli juuriaan hiekan läpi.

Vuorotellen ratsastettiin ympyrää ja pyöreyttä ,  vuorotellen kulmia ja suoruutta. Laukattiin hikkenä ensin  oikeaa laukkaa. Puomien välissä otettiin käyntiin. Toiseen suuntaan mentäessä Prinssi näki puskissa jonkun öhkömöttimörkömenninkäisen ja sen jälkeen ponin korvat olivat kuin helikopterin lavat ja persauksiin sujahti dynamiittipötkö. Sen perästä pitikin alkaa tarkkailemaan Prinssin käytöstä. Lentäviä lähtöjä varten.

Mutta mitään ylimääräistä ei esiintynyt toiseenkaan suuntaan. Toisessa ravi/käynti-tehtävässä herra alkoi kiukuttelemaan sitten senkin edestä. Jatkuvaa juurtumista, eikä millään eteenpäin.

Sain tarpeekseni ja hivautin raipalla oikeen kunnolla. (Yleensä koitan vältää viimeiseen asti raippaa. Hevonen pitää saada kulkemaan pohkeillla.)  Seuraus tuli välittömästi. Vihainen pukkihyppy ja perseenviskaus. Mutta haa, eipä sieltä niinvaan tultu alas. Olin varautunut. Ja sittenpä heppa kulkikin ihan eritavalla.