Aamulla sai Enkeli hieho vitjat kinttuihinsa. Ihan rauhallisesti niihin suhtautuu. Kiimakiljukauloina riekkuvat tällä kertaa huomenna siemennettävät Ötökkä  ja Vikkelä.

Iltatöillä ajoin revohkan lypsypuolelle. Valmet löytyikin sitten koneen käynnistettyäni pihan puoleisen lypsyrivin odotuskäytävältä makaamasta. Eihän sitä siitä niin vain saatu ylös. Koska jalka olisi livennyt aseman puolelle. Loihdimme lankkuja vaikka mistä ja laitoimme ne esteeksi lattialle. Siitäpä Valmet ponnisti ylös ja laahusti asemalle. Juuri kun oli sen vuoro tulla lypsetyksi, se lyyhistyi uudelleen makaamaan asemalle. Kakka!! Milläs sen ylös?

Kun toiset oli lypsetty ja laskettu muualle juoksemaan, oli Valmetin vuoro ponnistaa. Annettiin sille kalkkia varmuuden vuoksi. Lopulta se sai, kuin saikin itsensä ylös. Huojuvaa oli meno karsinaan. Mutta karsinaan päästiin lopultakin. Sinne kävi makaamaan ja rehuja eteen.

Saapi nähdä selviääkö enää elossa aamuun. Lääkitty on. Muu on korkeammassa kädessä.