Jo vain hyvin nukutun yön jälkeen, maistui aamiainen mainiolta.  Tämäkin päivä vietettäisi näyttelyssä lompsien ees sun taas. Bussiin kaikki itsensä jälleen ahtoivat. Ja aikataulussa lähdettiin. Kuljettaja oli jälleen varustanut bussin janojuomalla ja baari aukesi heti liikkeelle lähdettyämme. Mukavasti siinä isännät olutta yläkertaan rahtasivatkin.

Oma matkani taittui satunnaisesti kuviaottaen. Kun nämä on taas ikkunan läpi vauhdissa otettuja niin mitään laatukommentteja ei vastaanoteta. Muutama kuva itse Cellen kaupugista:

Kohti moottoritietä:

Sitten antauduin keskusteluun reissun ainoan naispuolisen Valiolaisen asiantuntijan kanssa. Jaa, että puhuttiinko lehmistä? No ei! Kun hevosista ja ratsastamisesta. Juttua riitti Hannoveriin asti.

Tällä kertaa pistin miehen käpyttelemään yksikseen näyttelyyn. Sovittiin vaan tapaavamme Pöttingerin osastolla kello 12, jolloin ryhmällämme olisi "yksityistilaisuus" suomalaisen myyjän ja tarjoilun kera.

Lähdinkin siitä sitten hiippailemaan omine nokkineni kamera kaulassa ja reppu selässä. Otin kuvia kahdelle kortille. Sekä itselle, että tilattuja kuvia.

Oikea "mörkö"

Iso ja pieni Valtra:

MF:n, Valtran ja mitä liekin siinä niitä muita traktoreita siinä osastolla olikaan, oli muotinäytös. Sain kuvattua vain tämän hienon "heiton":

Valtran osastolla seisoi myös valkoinen Valtra, jonne sai käydä telläämässä sormenjälkensä ja sitten kirjoittaa nimensä. Räpylänjälkeni on tuo punainen keskellä:

Traktorin kuva saattaapi olla siinä toisessa kamerassa, laitan ne kuvat myöhemmin koneelle.

Muu:

messualueen kartta:

En tiedä, miten tämä liittyy varsinaiseen maatalouteen:

Sittenpä alkoikin se myyntipuhe oikealla osastolla. Tässä kyseisen firman noukintavaunu asianmukaisilla kuvilla koristeltuna:

Ennen ja jälkeen palopuheen oli oluttarjoilu. Siitä puheenollen, Tanskassa joka osastolla tarjoiltiin jotain ja runsainmitoin. Kaikkea pullakahveista olusiin ja ruokiin. Saksalaiset olivatkin nihilistejä. Vain tarkoinvalitut kutsuvieraat kestittiin.

Hetken aikaa taas hiipparoitiin yhdessä, sitten irtauduin katselemaan mitä minua miellytti. Tehtiin tärskyt osastolle 5 kello 16. Ostin hevoslehtiä Mökölle, itselle lehmäroduilla kyllästetyn seinäkalenterin ja Valtran osastolta t-paidan kummipojalle tuliaisiksi. 

Nostalgiaa:

Taaspa oli päivä iltaan hurahtanut. Ja bussille viipotimme tukka suorana. Nimittäin tuuli reippaanlaisesti. Näin käänsimme nokkamme takasin Celleen päin. Illallinen olisi tarjolla vanhassa kaupungissa, kävelymatkan päässä.

En siis kantanut kameraa enää illalla kaupungille, turvallisuussyistä ja oli niin pirsketin pimeääkin ettei kuvista olisi juuri mitään tullutkaan. Illallinen tarjottiin upeassa kellariravintolassa. Taisi olla alkuun keittoa, pääruoaksi villisikaa höysteillä. Ja jälkkäriä. Kukin vyöryi itselleen sopivana aikana takaisin hotelliin.

Päivän plussat:

-halleissa oli vessoja riittävästi ja ne olivat tosi siistejä

Päivän miinukset:

-esitteitä ei millään tahtonut löytyä englanninkielisinä

-päivään olisi voinut mahduttaa edes pienen valoisaan aikaan tapahtuneen ostosmahdollisuuden tai kaupunki katsastuksen kävellen.