17.11.

Aamiasen jälkeen livahdimme huoneiden luovutuksen jälkeen kimpsuinemme ja kampsuinemme bussiin. Nyt jätimme messut Hannoverissa ja Cellen kaupungin taaksemme. Bussin keula kääntyi Hampuria kohden. Matka saattoi alkaa. Kuvasin matkan varrelta taas, mitä nyt sattui silmiin osumaan ja mitkä mitenkin onnistui, kun ikkunasta kuvasin.

Rättikaupan seinässä:

Jonkin ajan päästä moottoriteillä paukahti ja autosta kuului naputusta. Ajattelin, että nyt tavaratilan luukki aukesi ja kaikkien kapsäkit levahti pitkin moottoritietä.  Kohta puoleen kuljettaja pysäyttikin bussin tienposkeen ja meni katsomaan. Palasi bussiin ja alkoi soittaa jonnekin. Bussista hajosi toinen takarengas!

Korjaajaa saataisiinkin odotella tovi. Nimittäin ihmisvoimin ei bussin rengasta vaihdeta. Kokeilkaa vaikka!

Porukat otti rennosti. Olutta meni korikaupalla ja ihmiset oli kovasti hyväntuulisia. Paikalle osui saman firman toinen bussi, mutta emme olisi siihen mahtuneet. Sillä meidän menopeli oli kaksi kerroksinen ja tuo vain tavallinen bussi:

 Kaikki jaksoivat hyvin odotella, vaikka taidettiin melkein kolme tuntia tienposkessa kökkiä. Poliisitkin taisi pari kertaa pysähtyä äimistelemään paikalle, silloin kujettaja hätisti kaikki matkustajat bussiin, koska oli kiellettyä palloilla tienposkessa.  Bussissa oli vessa ja isännille olutta. Itselle oli pyrkimässä saksalainen flunssa päälle ja olo oli jokseenkin kurja. Mutta istuskelin ja lueskelin kirjaa kaikessa rauhassa. 

Lopulta korjauspalvelu tuli, rengas vaihdettiin ja matka saattoi jatkua. Myöhästyttiin iloisesti kaikesta, mitä ohjelmassa oli mutta so what. Tärkeintä oli kuitenkin, ettei kenellekään käynyt mitenkään kun vauhtia oli kuitenkin yli 100 km/h lasissa renkaan räjähtäessä.

Saavuttiin syömään ja voi pojat että nälkä jo olikin. Sitten päivän viralliseen kohteeseen. Tutustuimme pihattoon ja biokaasureaktoriiin. 

Kävelykone:

saksalainen "Hilla"

Siilo:

Lypsyasema:

Ulkona oli todella hyytävän kylmä. Kostea ja silti jäätävä kylmyys tunkeutui luihin ja ytimiin. Oli suorastaan helpotus kiivetä takaisin bussin lämpimään. Sormetkin olivat niin jäässä, ettei kuvia enää pystynyt ottamaan,

Siispä ajettiin Hampuriin ja hotelliin nimeltä Commodore.

Asettumisen jälkeen oli illallinen kaupungilla. Pääsimme bussilla ravintolaan. Ravintola sijaitsi erään talon kellarissa. Ja millaisessa kellarissa!! Siis niin isoa kellaria en ole nähnyt ikinä!! Ravintolasali jatkui loputtomiin. Meille oli varattu usea pöytä.

Olut otettiin tynnyristä ja ruoka tarjottiin pöytään suuren lankun päällä. Yksi lankku oli aina neljää ruokailijaa kohden. Kyllä siitä evästä riittikin. Tästäkin ravintolasta piti pyörimällä pois lähteä. Onneksi päästiin bussilla takaisin hotelliin. Osa porukasta jäi rilluttelemaan kaupungille, mutta itse ainakin tahdoin kiltisti hotelliin. Ei ollut kiva kipeenä lähteä kylmään yöhön hörhöilemään. Matkalla hotellille muuten bongattiin jotain todella tuttua. Nimittäin Hesburgeri.

Hotellihuoneeseen ja tutimaan!