Iltapäivällä puhelin soi. Ratsastustallilta soitettiin. Kysyttiin, voisimmeko tulla vasta neljältä. Kyllähän se meille sopi. Pääsimme ratsastamaan tunniksi!! Ja Mökö saisi ratsastaa Prinssillä. Puhelun jälkeen vedimme sadetanssia ympäri tupaa ja Mökön piti saada soittaa ystävälleen, kertoakseen uutiset. Prinssiä Mökö oli salaa haaveillutkin, että jos jonakin päivänä.....

Ajoimme kylän kautta, piti käydä ensin kaupalla ja automaatilla rahannostossa, sillä ostin tällä kertaa molemmille 10 ratsastuskerran kausikortit.  Niin ei aina tarvitse sitä rahaa olla mukana ja se on pikkuisen edullisempi.

Sitten vaan hepan selkään ja töihin. Täytyy myöntää, että kyllä mulla oli sitten extrahikikin. Siis Mammalla minä edelleen ratsastin. Mamma koitti niitä samoja kujeita, kuin viimeksikin. Vaan nytpä olin valveutuneempi. Eka tehtävä meni ihan hyvin, mutta siinä laukkatehtävässä kyllä mokailin. Mutta harjoittelmalla ahkerasti, varmasti meikäläinen-paksupääkin oppii. Kaiken kaikkiaan olen kyllä kympillä tyytyväinen tuntiin. Nimenomaan siihen, että jaksoin kunnialla läpi. Jalat oli aivan atomeina tunnin lopulla, mutta....-sisulla loppuun asti painoin.Kun ottaa huomioon, että pohjakunto on rapistunut raskauden aikana aivan pakkaselle ja tuo tautikin oli takana painamassa.

Mökö loisti kuin Naantalin aurinko Prinssin selässä, vaikka se koittikin pelleillä parhaansa mukaan. Lopulta Mökö otti Prinssiltä luulot pois ja lopputunnin se kulki ohjeiden mukaan.