10-9-9

Aamulla minua tervehti Viettelyksen ja Aromin karsinasta tämä naama:

Viettelys oli poikinut ja makasi. Arvasin,että halvaantunut se juutas oli. Laskin Aromin karsinasta, mutta ohjasin sen lypsyaseman suuntaan. Torkku sai painua myös omastaan ulos, mutta lehmäpuolelle. Sitten Aromi sai kääntyä ja palata Torkun karsinaan. Aromikin näytti siltä, että minä hetkenä hyvänsä.

Soitin pääjohtajalle, että alkaa kammeta luunsa navettaan ja tullessaan näppäilemään eläinlääkärin numeroa. Minä jatkoin lehmien ajamista asemalle. Olin kolmatta konetta laittamassa lehmään, kun eläinlääkäri tuli. Valuttivat 1 1/2 pulloa kalkkia suoneen. Justiinsa oli irroittanut neulan lehmästä, kun pimeni. Siis lääkäri ei pyörtynyt, vaan sähköt meni. Ihmeellistä kyllä, asemalla loisti kärpäsloukun valo. Siis jossain virta kulki. Suunnistin maitohuoneeseen, siellä paloivat valot. Semmaritilassakin paloi ja pyykkikone lauloi. Pääjohtaja lähti pääkeskukselle.

Kotvasen jälkeen sähköt palasivat ja jatkoin lypsyä. Laitoin koneet takaisin ja katsahdin odotuskäytävälle. Pellonpuolella oli vain Emäntä odottamassa ja se oli ottanut pimeässä varman päälle. Käynyt pitkäkseen. Eipähän kaatuisi korkealta...

Kävimme sitten hätyyttämään lehmääs seisaalleen. Sepä nousikin sutjakkaasti. Sai jäädä karsinaan ja palasin asemalle. Johtajan tehtäväksi jäi lypsää lehmästä vasikalle.

Käväisin sitten jotakin hakemassa maitohuoneesta ja palasin asemalle. Jotenkin pyörähdin ja liukastuin aseman rappusissa, ylimmällä askelmalla. Kerkesin tajuta, että pian lentäsin selkä edellä lattialle ja koskee. Jotain tapahtui ja ihmeenkaupalla tulin yhdenjalan tasajalka-alastulon. Aivan kuin olisin hypännyt asemalle yhdellä jalalla. Siis eihän pudotus asemalle ole kuin metri ja rapiat, mutta sillä on monta mahtavaa paikka lyödä päänsä. Lehmät taputtivat sorkkia vastakkain ja anntoivat pisteitä...