...kuin kokovartalomigreeni. Ja jos jollakulla ei siitäkään ole kokemusta, niin hammaskipu koko kropassa. Kipu aaltoilee paikasta toiseen. Päähän koskee, nivelet turpoilee, rytmihäiriöitä, univaikeuksia, kuumotusta nivelissä, tässä näin alkajaisiksi. Että eipä ihme, kun olen aina pahantuulinen. 

Stressi pahentaa oireita ja stressiä on nyt ollutkin roppakakaupalla.  Lisäksi liian pitkä työputki, joka vaan jatkuu. Kroppa ei yksinkertaisesti kestä tätä. Alkaa fibro pääsemään niskanpäälle. Kahvia en juuri juo, koska kahvi pahentaa oloa. Samoin punainen liha, jota on pakko välttää. Sää vaikuttaa myös. Sateiset kesät ovat pahimmat. Aivan helvetilliset. Pakkanen, lumipyry, sade, lämpötilojen vaihtelut aistin kropallani jo päivää paria ennen. Olen muuttunut ilmapuntariksi!!

Ihmiset ei tunnu ymmärtävän kipua, koska se ei välttämättä näy kellekään. Sisällä liekehtii. Tällähetkellä eniten ranteita, sormia, nilkkoja ja jalkateriä.  

Toiset saa sairaslomaa pahenemisvaiheessa, mutta meillä sitä katsotaan laiskuudeksi! Eipä taida edes oma perhe ymmärtää tätä. Vain Nalle käsittää, kun reumaa sairastaa. Hän itse sanoi niin.  Hyvä poika. 

Kun kivut eivät ole pahana, niin eivät ole myöskään poissa. Kipu on läsnä joka hetkessä, olen vain turtunut pieniin kipuihin etten enää huomaa niitä.  

Fibroa olen sairastanut jo yli kymmenen vuotta, osan siitä tietämättäni mikä minua vaivaa. Lääkärit ovat suunnilleen nauraneet pihalle. 2005 sain diagnoosin.