Loma sitten loppus taas tältä kertaa ja nukutun viiden tunnin jälkeen, reippaasti pakkaseen kohti työpaikkaa. Lehmiä ajelin ja Venluska mulkoili kun olin taas poissa. Venlalla on hirmuinen karvanlähtöaika. Hanskat on aivan vuoratut, kun hetken taputtelee. Lääpin ja halalilin sitä mielinmäärin välikäytävän poritn yli ja Venlalla ei tuntunut olevan kiire minnekään.

Asemalla ekassa rivissä seisoi viimeisenä Emali-hieho. Sepä ei jaksanutkaan seistä, vaan heittäyi siihen Aromin takajalkojen juureen pitkäkseen. Onko mokomaa ennen nähty? No ei! Aromin koivet ei oiken tahtoneet mahtua mihinkään, elikko ei edes saanut kustuksi. Hah hah haa!! Kun rivi laskettiin pois, nousi Emalikin siitä muina hiehoina ylös. Otin kyllä kuvia kännyllä, mutta en saanut niitä tälle koneelle. Kattellaan, mitä kiertotietä saisin näytille...

Anopin vasikka Ipana on nyt lehmien taivaassa. Ei jaksanut pieni elää.