Navetalle kun menimme, oli maitohuoneessa pesurin kimpussa huoltomies. Pesuri onkin kenkkuillut jo jonkin aikaa. Ainoa harmi oli vaan, että pahkeisen pesuri oli jättänyt pesun taas kesken ja korjauksen jälkeen, oli jatkettava pesua siitä mihin se jäi.

Ei muuten, mutta ajoilta, taas. Noh, emme ottaneet sen kummempaa stressiä siitä, kunhan neljältä viimeistään pääsisi lypsyt aloittamaan, niin aikaa olisi ruhtinaallisesti.

Aloittelin siis vasikoiden juomista ja siirryin pöydälle. Sitten kävin laskemassa hiehopuolen verhoseinän melkein alas asti. Avasin vielä hetkeksi nosto-oven, että sai raikasta ilmaa nopeammin navettaan. Ihana keväinen tuulahdus tuli navettaan. Vasikat kääntyivät innokkaasti ovea kohti ja nuuskivat kevättä.

Valio voi silminnähden paremmin. Aamulla annettiin taas satsi pellavalimaa ja perään magnesiumkalkkia. Aamuiseen lehmä näytti suorastaan pirteältä. Enää en nähnyt verta ulosteessa ja se on hirmuisen hyvä merkki. Pitää nyt toivoa, että lehmä alkaa kuntoutua. Tosi salakavalasti meni huonoksi. Illalla oli ihan pirteä ja oma itsensä ja seuraavana aamuna ulosti veristä ripulia. Lääkäri onneksi epäili samaa kuin itsekin. Ja onneksi veri oli kirkasta, eikä mustaa.

Fariinin sai eilen tankkiin -vihdoinkin. Fariini on poistolistalla. Tyhjäksi ja autoon. Emme saaneet sitä kantavaksi. Ja kaikkea on kuulkaas yritetty. Ja se ei todellakaan ole mistään huonoimmasta päästä se lehmä. Aina ei voi voittaa.

Hiehopuolen lantakonekin on taas vaihteeksi remontissa. Osat siitä oli taas singahdelleet irti. Laatukone.