Saatiin ihan ylläripyllärinä ratsastustunti puoli seitsemäksi.  Värväsin anopin meille kuskiksi, kun isännys tarvitsi autoa. Oli mukava välillä vaan istua kyydissä.

Mökö pitkästä aikaa kiipusti Prinssin selkään ja otsikko jo lupasi, minä Vikillä. Prinssi tuli tunnille tallista ja muut hepat olivat jo olleet edellisellä tunnilla.

Ensin  käynnin jälkeen ravattiin. Tuntuipas Vikillä keventäminen hassulta. Se on niin nopea tempoista. Vikillä oli menohaluja.

Ravattiin kohti suoraan opea päin ja sitten  sisäpohkeella väistettiin ja suoristettiin. Sama ulkopohkeella ja taas suoristettiin. Siitä uralle. Tämä tehtiin molemminpäin.

Sitten mentiin pääty-ympyrälle harjoitusraviin. Muutama kiekko ravattiin ja tarkistettiin istuntaa. Kaikilla oli jotain korjattavaa. Ei se ole niin helppoa istua oikein. On niin paljon muistettavaa: nykit, kyynär-, olka-, kantapäät ja ryhti. Pohkeet kuuluu pitää oikealla paikalla. Ei liian edessä tai takana.

Sen jälkeen  hevoset ensin laukkasivat uralla ja me Mökön kanssa kuljettiin käyntiä keskellä ja sitten vaihdettiin. Hevoset keskelle ja poneilla laukkaa.

Laukkatehtävässä vain hiukan väistätettiin pohkeella, muutama askel. Alussa se meni multa ja Mököltä aivan satulan alle, mutta toisella kerralla aivan nappiin. Kylläpä olin tyytyväinen.

Lopuksi vielä ympyrällä kevennettyä ravia. Loppukäynnin aikana tuli heinäkuorma ja me saatiin nauttia hevosten keinuvasta käynnistä pidempään, koska tallipihalle ei mahtunut hevosten kanssa.

Mikä parasta, meillä on ens sunnuntainakin vielä ratsastustunti. JES!