Aamulla kusikouru pöydänpuoleisessa päässä oli umpitukossa  Anoppi aloitti lypsyn ja minä jäin kolalla kaivelemaan. Hikoiltuani ensimmäisen puolituntisen, lähdin hakemaan talikkoa.

Sitten huomasin Finksin syömässä!!   Mietin, miten elikko oli päässyt karkaamaan huomaamattani takaisin. Ajoin nimittäin lehmät lypsylle ja jätin portin vain näennäisesti kiinni, kun työnsin lauman lähemmäksi asemaa. Urut oli jo livahtaa takaisin. Ajattelin FInksin ehtineen ennen sitä. Niinpä ajoin elukan portille ja olin menossa sivuitse avaaman portin. Elukkapa pyörähti siitä ympäri salamana ja laukkasi asemalle asti.

Muutamia painokelvottomia lasketeltuani, ajoin sen kiinni ja aloin hätistää asemalta. Otin lähimmän pitkävartisen käteeni ja uhkasin kipeillä paikoilla, mikäli ne tikut mahan alla eivät alkaisi tuota pikaa johdattaa elukkaa kohti porttia. Yllättävän vikkelästi lehmä siirtyikin portille ja siitä sisään. Työni tehtyäni, menin takaisin kaivelemaan kourua. Kouru avautui sen verran, että kone jaksoi puskea kuormansa läpi ja pääkouruun. Sai kelvata, lypsämään.

Anoppi sitten vienosti ilmoitti, että Finksi oli jo lypsetty.... oho!! Oli seissyt ekana, ja anoppi oli sen siinä kännyt ristissä lypsänyt. Yleensähän se lehmä pitää sitoa, koiven irtonaisuuden vuoksi.

Vähän ennen seitsemää, ajelin elukoita asemalle ja totesin että joku lienee varastanut muutaman lehmän, kun ne nyt jo loppuvat. Kesken lypsyn! Tunti kourua kaivellessa, ei ollut asemalla luppoaikaa.  

Vikkelän laitoin karsinaan. Utare ei ole vielä täyttynyt, mutta limoitteli sen verran lahjakkaasti. Että parempi liian aikaiseen, kuin myöhään. Timantti on päättänyt kantaa maailman tappiin asti, ei vaan poiji vaikka näyttää, että vasikka voisi tipahtaa minä hetkenä hyvänsä.

Heh heh, Heliumia. Se oli sununtai-iltana karannut karsinasta ja iloisesti perää viskellen kirmannut navetan edessä ulkona!!  Tuttisankolla anoppi oli sen huijannut sisään. Vitsailin myöhemmin, että se oli tietysti leijaillut Helium kun on, karsina-aidan yli.